Tuuli on käynyt kylmänä pienituloisille, työttömille, lapsiperheille ja sairaille. Heikennyksiä on tehty asumistukeen, toimeentulotukeen ja työttömyysturvaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja on korotettu. Puoli miljoonaa maksua päätyy vuosittain ulosottoon. Lapsiperheiden köyhyys, häädöt ja asunnottomuus ovat lisääntyneet.
Hallitus on suosinut parempiosaisia alentamalla eniten suurten tulojen veroa. Arvonlisäveron korotus osuu kovimmin pienituloisiin. Oikeistohallitukset ovat alentaneet yhtiöiden veroa vuonna 2005, 2012 ja 2014. Nyt on taas päätetty yhteisöveron alennuksesta kahdella prosentilla. Se on yli puolen miljardin lahja pörssiyhtiöille ja osakkaille.
Suomalaiset pörssiyhtiöt ovat jakaneet 2000-luvulla jättimäärän osinkoja, 225 miljardia euroa. Lähes saman verran kuin on julkinen velka. Velkaisella Suomella ei ole aihetta keventää yhtiöiden verotusta.
Osingoista valtaosa tulee rikkaimmalle kymmenesosalle. Yhtiöt ovat hellineet osakkeiden omistajia sen sijaan, että olisivat käyttäneet voittoja investointeihin, jotka olisivat tuoneet talouskasvua ja työllisyyttä.
Tuottavuuden kasvun ja voittojen jakaminen palkkojen ja pääoman kesken oli aikaisemmin tasapuolisempaa. Siinä oli ratkaisevana työväenliikkeen ja ammattiyhdistysliikkeen painostus. Se mahdollisti hyvinvointivaltioiden synnyn. Käänne markkinaliberaaliin talouspolitiikkaan tapahtui 1980-luvulla. Tilanne muuttui paljon paremmaksi pääomalle, huonommaksi työntekijöille.
Näin taloustieteen nobelistit Acemoglu, Robinson ja Johnson kirjoittavat kahdessa suomennetussa teoksessaan.
Suomen kehitys noudattaa globaalia linjaa. Vuonna 1995 kansantulosta 85 prosenttia meni työntekijöille ja 15 prosenttia pääomalle, vuonna 2024 enää 71 prosenttia työntekijöille ja 29 prosenttia pääomalle. Niinpä rikkain kymmenesosa omisti vuonna 2023 jo 52 prosenttia ja ylin viidesosa 37 prosenttia kaikesta nettovarallisuudesta. Köyhin puolikas vain 4 prosenttia.
Markkinaliberaali talouspolitiikka on johtanut yksityisomaisuuden kasvuun ja valtioiden velkaantumiseen. Jos meillä olisi säilytetty vuoden 2000 veroaste, EU:n tarkkailuluokka ei olisi lähelläkään. Ei olisi tarvetta sosiaaliturvan ja koulutuksen leikkauksiin eikä vaatimuksiin palkankorotusten nollalinjasta.
Sen sijaan pitäisi edistää vaurauden jakamista kahdella tavalla. Ensinnäkin verotuksen kautta verottamalla korkeimpia tuloja ja perintöjä niiden yläpäästä korkeammilla veroasteilla ja myös suurimpia omaisuuksia. Tätä puoltaa kuvaamani pääomatulojen kasvu työntuloihin verrattuna.
Sitä puoltaa myös ilmastonmuutoksen torjunta. Rikkain prosentti aiheuttaa 15 prosenttia ja rikkain kymmenesosa 77 prosentista hiilidioksidipäästöistä. Ilmastonmuutoksen torjunnassa tulee noudattaa yleistä oikeusperiaatetta ”vahingonaiheuttaja korvaa”.
Toiseksi yritysten voitot pitäisi jakaa tasapuolisemmin osinkoina ja hyvinä palkkoina. Nimenomaan laajasti kansakuntaan jaettu vauraus edistää talousnobelistien mukaan talouskasvua, valtioiden menestystä ja toimintakykyä. Nykymallilla rikkaat ratsastavat pieni- ja keskituloisten työllä ja selällä.