Pitkähkö elämä ja avioliittokin tuovat normaalielämään muutoksia, joita ei tule miettineeksi nuoruus- ja aikuisvuosinaan. Olemme olleet aviossa vaimoni kanssa yli 60 vuotta ja autelleet toisiamme tarpeen mukaan.
Pari vuotta sitten vaimollani todettiin alzheimerin tauti ja hänen lähimuistinsa oli rappeutumassa. Asiantuntijat kävivät kotona arvioimassa tilanteen ja keskustelujen jälkeen aloin vaimoni omaishoitajaksi.
Sitten huomasin eläkkeeni veroprosentin nousseen. Kai kokonaistienestini nousi sen verran, että veroprosenttikin nousi ja eläkkeeni supistui. Niinpä sanoin välittömästi omaishoitajuuteni irti.
Sovimme vaimoni kanssa, että minä toimin hänen apuna kotona siltä pohjalta, mitä kumpikin lupasimme papille vihkipallilla eli huolehtia toisistamme niin myötä- kuin vastamäessä.
Kun pääsin eläkkeelle, aloin nauttia liian runsaasti Alkon tuotteita. Eri käänteiden jälkeen olivat alan asiantuntijat sitä mieltä, että olen hoidon tarpeessa ja olinhan minä.
Vaimo saatteli minut itkien junaan ja olin joitakin viikkoja Järvenpäässä alkoholistiparantolassa hoidossa. Ihme kyllä, se auttoi. Vaimo hoiti asioitamme kiitettävästi ja olen ajatellut, että nyt on minun vuoro.
Nyt kun Suomi yrittää raskain asein ja keinoin pyrkiä eroon veloistaan, on meidät eläkeläisetkin kutsuttu mukaan talkoisiin.
Olen jutellut hyvän ystäväni parta-Erkin kanssa siitä, että taas me olemme talkoolaisia. Olemme kumpikin toimineet vuosikymmenet urheiluseuroissa erilaisissa tapahtumissa talkoolaisina jopa hyvällä menestyksellä eli diplomejakin on tullut. Hyväksymme tällaisenkin talkoilun, kun isänmaa on pulassa.
Olipa muuten iso ero käyttäytymisessä, kun opiskelijat ja nuoret pääsivät eduskuntaan esittämään kysymyksiä eduskunnan puhemiehelle. Tuli hyvä mieli ikäihmisellekin. Ero oli iso tavallisiin eduskuntaistuntoihin, joista fiksuus ja käytöstavat ovat kaukana.