Oletteko törmänneet puolueeseen, jonka poliittisen ohjelman kantavana voimana on kaikkein heikoimmassa asemassa olevan kansanosan syväkyykyttäminen? Oletteko tehneet havaintoja poliitikoista, joiden johtavana vaaliteemana on rikkaiden ökyrikastuttaminen kyykkykansan kustannuksella?
En minäkään, mutta vasemmistopoliitikkojen mielestä tällaisia puolueita ovat niitä vaille kaikki.
Osataan sitä oikeallakin. Jos sen suunnan poliitikkoja on uskominen, vasen laita ajaa Suomeen punaviherkommunistista yhteiskuntajärjestelmää, missä velalla ei ole väliä ja valtion piikki on akuutisti auki. Metsät sosialisoidaan ja suojellaan, jotta maailma pelastuu ja sen ohessa uhanalainen punajäärä.
Äärilaidoiltakin älähdellään. Jos oikeimpaan sivustaan on luottaminen, muut ovat valmiita myymään maamme muslimeille kaupalla, missä raha siirtyy vain myyjältä ostajalle. Väestö vaihdetaan, lihaa syövää heteromiestä sorsitaan, pervoäijät päästetään naisten pukukoppeihin ja vihreällä siirtymällä pyritään siirtämään valta vihreille.
Jos taas vasenreunusta kuuntelee, voi kuulla väitteitä oikealle pesiytyneestä äärirasismista, -trumpismista ja -putinismista sekä ihmisvihasta. Säästöt ja leikkaukset vievät vanhukset huutolaisiksi ja päiväkotilapsilta hoitajat. Sairaat jäävät hoitamatta paitsi he, joiden pörssi kestää yksityislääkärin katseen.
Keskeltäkin kajahtaa. Muut eivät ymmärrä maaseudun ihmistä, vaikka kaikilla on juuret maalla ja jatkuva kaipuu juurilleen. Maatilojen alasajo jatkuu, ruokahuolto vaarantuu, viljelijä masentuu ja mummon kotiväylä jätetään tahallaan hoitamatta, jotta maalaiset älyäisivät muuttaa kaupunkiin.
Yhtään huonommiksi eivät jää marginaalipuolueet. Erään sellaisen mukaan muut ovat saatanasta ja vain he jumalasta.
Poliittinen retoriikka älyvapaine vastakkainasetteluineen vahvistanee sitä viljelevän puolueen uskollisimpien kannattajien aatteellista paloa, mutta muiden suihin se jättää tympeän sivumaun.
Poliittisesti vapaa, vähänkään valistunut äänestäjä tietää jopa vaalien alla, ettei yksikään vakavasti otettava puolue ajaisi valtaan päästyään maatamme kurjuuteen, kaaokseen, tulimereen ja perikatoon. Ovatpa hallituksessa lopulta mitkä puolueet tahansa, helvetin lieskat eivät nuole seuraavan neljän vuoden aikana persuksiamme, vaan asiat hoituvat silloinkin säällisesti.
Yhteiskunta ei romahda, velkaruuvi ei katkea, eikä köyhä joudu kerjuulle Kelan raunioille. Lapset, sairaat, vanhukset, vammaiset ja jopa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat tulevat hoidetuiksi ja muutkin lakisääteiset palvelut pelaavat suunnilleen samaan tapaan kuin ennenkin.
Taivas ei putoa niskaamme, sateet tulevat ajallaan ja aurinkokin nousee yhä entisestä suunnasta.
Kirjoittaja on pääkirjoitustoimittaja.