Vaikean hetken vallitessa minulla on tapana huokaista itselleni: onneksi minulla on taiteeni.
Itseilmaisu erilaisten taidemuotojen avulla on ollut osa elämääni oikeastaan aina.
Se voi johtua kyllä sukurasitteestakin: vanhemmikseni ovat siunaantuneet muusikko ja tanssija, setäni on graafikko, ja tätini taitava vaatesuunnittelija, piirtäjä ja maalaaja.
Melankolian iskiessä on helppo ottaa kynä käteen ja alkaa vedellä viivoja eri suuntiin.