Uusi vuosi merkitsee monille uusia alkuja ja uusia mahdollisuuksia. Uusia ideoita ja uusia valloituksia. Kuin elämän taulu olisi pyyhitty puhtaaksi ja kaikki on mahdollista. Viime vuosi on eletty ja lipuu muiden menneiden vuosien mukaan ikuisuuden virtaan. Voimme unohtaa menneen ja katsella toivolla tulevaan.
Ennen joulua koimme vuoden lyhyimmän päivän eli talvipäivänseisauksen, jonka jälkeen päivät ovat alkaneet pidentyä. Hitaasti, hetki hetkeltä, lempeät auringon säteet alkavat pilkistää puiden takaa sulattaen lämmöllään talviunessa levännyttä sydäntäni.
Kiviseinien ulkopuolella harmaanvihreät kuuset yhä uinuvat lumipeitteen alla ja järven pinta on jäässä. Kovat pakkaset ovat hiljentäneet metsän entisestään. Tarkastellessani itseäni, näen myös jotain jäätynyttä ja hiljentynyttä. Tämä talvi on saanut minut hidastamaan ja nöyrtymään. Olen mietiskellyt, levännyt ja mietiskellyt. Minulla on ollut enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Olen kuunnellut enemmän kuin puhunut. Olen katsellut enemmän kuin toiminut.
Olen monesti tuntenut olevani vääränlainen ja kelpaamaton tähän kiivastahtiseen ja korviasärkevään yhteiskuntaan hitaudellani ja hiljaisuudellani. Uskon kuitenkin, että olen syntynyt ja muovautunut tarkoituksella tällaiseksi kuin olen. Vaikka hyväksyn inhimilliset taipumukseni, heikkouteni ja vahvuuteni, on minulla silti aina opittavaa ja harjoiteltavaa. En taida tulla koskaan mitenkään valmiiksi. Ehkä minun ei tarvitsekaan.
Uuden vuoden alku voi olla kuin armollinen anteeksianto. Eilinen on takana. Maatunut maahan kuivuneiden lehtien joukkoon — luomaan otollista maaperää uudelle elämälle. Tänään on uunituore päivä. Ennen näkemätön, odottamaton, jopa arvaamaton.
Tällainen mahdollisuus on avoinna myös joka ikinen päivä, ei pelkästään uuden vuoden, kuukauden tai viikon vaihtuessa. Joka aamu on uusi mahdollisuus nähdä toisin silmin. Joka hetki on mahdollisuus kävellä uusin askelin. Siinä missä juuri nyt olen. Sydämen muutos ei kaipaa ulkoisten olosuhteiden muutosta, eikä odota aikaa. Vanha kansa kutsui joskus tammikuuta nimellä ”sydänkuu”. Talvi on tullut keskipisteeseensä, sydämeensä, ja alkaa taittua kohti kevään valoa.