Poronhoitoalueella kärsitään ennen näkemättömistä suurpetojen aiheuttamista porovahingoista. Petokannan kasvu näkyy erityisesti lisääntyneinä vahinkoina ja haettujen poikkeuslupien määrässä.
Suomessa petojen poisto on sälytetty poronhoitoalueella poroelinkeinolle poikkeuslupaperusteisena metsästyksenä. Ruotsissa valtio hoitaa vahinkopetojen poiston.
Suomen järjestelmä on toimiva, mikäli suurpetokantojen säätely toimii. Ongelmalliseksi tilanteen tekee petokantojen kasvu etenkin poronhoitoalueen ulkopuolella. Maasuurpetojen kannanhoidollista metsästystä tarvitaan myös siellä. Poikkeuslupapyynti aiheuttaa poroelinkeinolle merkittävät kustannukset ja sitoo työvoimaa pois varsinaisesta poronhoitotyöstä.
Poroparlamentissa perustettiin kesäkuussa kriisityöryhmä syömähampaaksi alati pahenevaan suurpeto-ongelmaan. Ryhmän tavoitteena on edistää ratkaisuja, joilla maasuurpetojen aiheuttamat porovahingot saadaan laskuun ja kestävälle tasolle myös paliskuntakohtaisesti.
Suomen suurpetopolitiikkaa määrittävät EU:n asettamat tavoitteet ja lainsäädäntö. Poroelinkeinon harjoittajat ovat joutuneet valtion suurpetopolitiikan maksajiksi. On kohtuutonta, ettei porovahinkoja korvata täysimääräisesti. Se sotii oikeusvaltioperiaatetta vastaan. Näin on käymässä, ellei Suomen hallitus hae muutosta EU:n asettamaan korvauskattoon maasuurpetojen aiheuttamien porovahinkojen osalta.
Ministeri Essayah vieraili Kuusamossa Oivangin paliskunnan erotuksessa, missä hän sai repullisen elinkeinonharjoittajien käytännön tason evästystä peto-ongelmasta. Tahtotila ongelman ratkaisemiseksi on yhteinen.
Ilman lainsäädäntömuutoksia suurpetojen aiheuttamat porovahinkomäärät eivät laske, eikä tavoitetta porovahinkomäärän puolittamisesta saavuteta. Keskeinen kysymys on vahinkojen ennalta ehkäiseminen. Suurpetojen kannansäätely on toimivin keino vähentää vahinkoja. Petokantaa tulee voida säädellä myös sosiaalisen kestävyyden saavuttamiseksi.
Vallanpitäjät ovat vierittäneet vastuun suurpetopolitiikastamme EU:lle. Ongelman ratkaisu on Suomen käsissä – siihen tarvitaan kansallinen lainsäädäntö, joka mahdollistaa petokantojen säätelyn kestävälle tasolle. Suurpedot kuuluvat Suomen luontoon, mutta ongelmien välttämiseksi on tarpeen säädellä petokantaa kestävälle ja sosiaalisesti hyväksyttävälle tasolle.