Toisen maailmansodan jälkeen syntyneet ns. suuret ikäluokat lisäsivät koululaisten määrää 1950-luvulla. Myös eräiden Alatornion alueiden liittämineen Tornioon muutti monia lapsia kaupunkilaisiksi. Kansakoulua käyvien torniolaisten määrä kasvoikin vuodesta 1944 vuoteen 1957 yli kolminkertaiseksi. Useimmat koululaiset saivat tilanpuutteen vuoksi tottua vuorolukuun, kunnes seminaarin harjoituskoulu sai oman rakennuksen 1950-luvun puolivälissä ja mantereen puolelle valmistui Putaan koulu 1958. Entiset kansakoulun jatkoluokat muutettiin 1959 kansalaiskouluksi.
Kansakoulun jälkeisten oppilaitosten oppilasmäärän kasvuun vaikutti myös koulutuksen arvostuksen lisääntyminen. Tornion yhteislyseossa oli 1950-luvun puolivälissä peräti 19 opetusryhmää. Luokkatiloja oli vain yhdeksälle ryhmälle, kunnes koulutalon laajennus valmistui 1958. Yhä suurempi osa pyrkijöistä jäi silti vuosittain oppikoulun ulkopuolelle. Tilanteen helpottamiseksi perustettiin kannatusyhdistyksen ylläpitämä Tornionseudun keskikoulu, joka sai 1960-luvun alussa lukioluokatkin.
Myös työelämä asetti kasvavia vaatimuksia nuorisolle. Vuonna 1952 käynnistettiin Länsi-Pohjan ammattikoulu, jossa aloittivat moottori- ja konekorjauksen linja sekä sähköosasto ja rakennusosasto sekä pian myös laitoskeittäjälinja tyttöjä varten. Alatornion naiskotiteollisuuskoulu liittyi ammattikouluun kudonta- ja ompelulinjana 1957. Vielä 1950-luvun lopussa (1959) ehdittiin perustaa Tornionlaakson kauppakoulu. Sekä oppikouluihin että ammatillisiin kouluihin tuli oppilaita eri puolilta Tornionlaaksoa.