Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Su­rul­lis­ta maa­kun­ta­mat­kai­lua

Mummojen ja pappojen maakuntamatkailu on surullista. Vaikka matkailu avartaa, se tuskin avartaa enää siinä vaiheessa, kun on pakko reissata ympäri maakuntaa paareilla maaten tai taksissa uupuneena könöttäen. Mielipaha ja kivut voivat olla sitä luokkaa, että hädin tuskin ymmärtää, mihin ollaan menossa.

Samaan aikaan asiantuntijat luennoivat, kuinka vanhusten tulee saada seesteinen ja rauhallinen loppuelämä, he ovat sen ansainneet. Sanahelinää ja leikkokukkia, jotka kuihtuvat heti vaasiin laitettaessa.

Jos vanhukset voivat huonosti, niin tekevät myös läheiset ja omaiset. Huoli vanhuksen voinnista on suuri ja lisähuolta aiheuttaa epätietoisuus, mihin vanhus tällä kertaa kärrätään.  Hoitohenkilökunnankaan osa ei ole hääppöinen, kun he hyvänä uutisena ilmoittavat, että vanhus on otettu hoitoon, mutta valitettavasti tilaa ei ole ja hoitopaikka on satojen kilometrien päässä.

Kaikki eivät pääse edes katsomaan vanhusta, jos hoitoaika pitkittyy. Yleensä ei pitkity, päinvastoin.

Kirjoittaja kritisoi ikäihmisten sote-kohtelua.
Kirjoittaja kritisoi ikäihmisten sote-kohtelua.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Kokonaisvaltaisesti eivät taida hoitaa enää kuin vanhat, tutut kunnanlääkärit ja heitäkään ei nykymaailmassa taida juuri olla. Kun yksi vaiva on saatu hoidettua, muista vaivoista viis. On vaihtuvia lääkäreitä omalääkärisysteemistä huolimatta, he tuntevat vanhuksen vain sairauskertomuksen perusteella.

Ehkä on niin, ettei vanhoista  enää ole niin väliä, he eivät tuota, ovat vain menoerä. Selitetään, etteivät he edes kestäisi isoja toimenpiteitä. Unohdetaan, että he ovat kunniakansalaisia, jotka ovat rakentaneet tämän maan meille. Tämä on yhteiskunnan kiitos heille.

En kritisoi lääkäreitä enkä hoitohenkilökuntaa. Heistä suurin osa tekee parhaansa sietämättömissä olosuhteissa. Kritisoin niitä, joilla on päätösvaltaa. Paha vain, että he tuskin kohtaavat tätä todellisuutta, sillä rahalla saa yksityisiä palveluja. He eivät leikkaa itseltään.

Tähän hätään en keksi muuta ratkaisua kuin sen, että me äänestäjät katsomme tarkkaan ketä äänestämme. Ei elävässä elämässä ole Robin Huudeja, jotka ottavat rikkailta ja antavat köyhille. Nyt otetaan köyhiltä ja annetaan rikkaille.

Pirjo Maijala