Suomi elää yhä suurelta osin metsästä, mikä on yksi talouden ja hyvinvoinnin tukijaloistamme. Lapissa on jo metsämaasta 24 prosenttia täysin ja 10 prosenttia osin suojeltu eli riittävästi. Etelä-Suomessa vastaavat prosentit ovat 9 ja 6. Olisiko siellä hyviä luontokohteita suojeluun?
Luonnonsuojelijat vaativat Aalistunturiin lisää suojelualuetta. Vaade on sikäli absurdi, että kyseinen yli 600 hehtaarin alue on 1960–70-luvulla avohakattu ja siihen tehty metsänuudistus. Metsähallitus tekee alueella harvennushakkuita ja ylispuiden poistoa, jotta alue saataisiin metsänkasvullisesti hyvään tilaan. Ei kai nuori talousmetsäalue ole sovelias luonnonpuistoksi? Ei ainakaan normaalijärjellä ajateltuna.
Metsien ennallistaminen 1950-luvun tasolle on tuotu esille. Siinä Suomi joutuisi maksamaan miljardeja, koska nykyiset hiilinielut muuttuisivat päästölähteiksi. Tässä yleisesti sekoitetaan asioita hiilinielun kannalta. Luonnonvarakeskuksen laskelmat tarkoittavat koko maankäyttösektorin hiilinieluja. Jos metsiämme lähdetään ennallistamaan, metsien hiilinielut vähenisivät rajusti, koska 1950-luvulla nopeasti kasvavan metsän osuus oli huomattavasti pienempi.