Kolumni

Suomi on onnistunut muussakin kuin sotimisessa

-

Vietämme rakkaan kotimaamme itsenäisyyspäivää. Ulkona on säkkipimeää ja pakkasta on parhaimmillaan 10 astetta. Tunnelma on haikea ja melankolinen. Finlandia soi ja poskelle vierähtää yksi isänmaallinen kyynel.

Hetki on kaunis ja arvokas, mutta samalla myös erittäin ankea. Linnan juhlat alkavat televisiossa ja isänmaallinen haikeus vaihtuu aggressiiviseen muotiarvosteluun.

Miksi Suomen itsenäisyyspäivään kuuluu aina jonkin tasoista ankeilua?

Itsenäisyyspäivä on Suomessa erittäin arvokas juhlapyhä, ja juhlintaan kuuluu aina pientä sotien muistelua. Tuntuu siltä, että talvisota yhdistetään aina itsenäisyyspäivään, vaikka kyseinen sota ei suoraan Suomen itsenäistymiseen liitykään. Harvemmin puhutaan vuoden 1917 tapahtumista, vaikka silloinhan Suomi itsenäistyi.

Miksi Suomen itsenäisyyspäivään kuuluu aina jonkin tasoista ankeilua?

Toisen maailmansodan korostaminen isänmaallisessa narratiivissa on sikäli ymmärrettävää. Talvisodan voi ajatella olleen ensimmäinen asia, joka yhdisti kaikki suomalaiset. Kansa vahvistui, kun vastassa oli yhteinen vihollinen ja tämä oli tärkeää esimerkiksi sisällissodasta toipumisen kannalta.

En pyri vähättelemään suomalaisten toimintaa tai uhrauksia toisen maailmansodan aikana, mutta eikö sotien sankarimainen muistelu ala olla jo hieman vanhentunutta?

Vanhemmille sukupolville toisen maailmansodan tapahtumat ovat voineet olla ainoa koko kansan yhdistävä tekijä, mutta sama ei päde nykypäivänä. Esimerkiksi omalla sukupolvellani ei ole suoraa kosketusta kyseisiin tapahtumiin, joten kuuluisa talvisodan henki jää etäiseksi.

Olisi kenties aika uudistaa suomalaista juhlaperinnettä.

Historian tuntemus ja opetus ovat tietenkin tärkeitä, eikä sodan muistoja tulisi koskaan unohtaa, mutta voitaisiinko Suomen historiasta löytää muutakin juhlittavaa?

Eikö sotien sankarimainen muistelu ala olla jo hieman vanhentunutta?

Erityisessä arvossa pidän Suomen nopeaa kehitystä maatalousyhteiskunnasta moderniksi hyvinvointivaltioksi. Toki esimerkiksi lapsilisäjärjestelmän kehittämisestä ei saa talvisotamaista kansallistarinaa, mutta modernissa isänmaallisessa historiantulkinnassa voitaisiin löytää monipuolisempia näkökulmia.

Voisimmeko siis itsenäisyyspäivän vietossa siirtää valokeilaa muuhunkin kuin sodan muisteluun ja tehdä juhlasta valoisamman?

Ei tarvitse ottaa Yhdysvalloista mallia ja järjestää grillibileitä, joissa kaikki pukeutuvat Suomen lippuun, mutta pelkän synkän arvokkuuden rinnalla voisi ottaa myös rennommin.

Kirjoittaja on kriittistä ajattelu harjoittava lukiolainen.