Julkista taloutta on pakko tasapainottaa, jotta velaksi eläminen saadaan pysäytettyä. Tästä vallitsee sekä kansan että poliittisten päättäjien keskuudessa selkeä yksimielisyys. Sen sijaan tasapainottamisen keinoista yksimielisyys on kaukana.
"Kyllä kansa tietää", väitti Veikko Vennamo aikoinaan. Kunnallisalan kehittämissäätiön tuore kysely ei tue takavuosien ykköspopulistin näkemystä. Vaikka enemmistö kansasta tunnistaakin julkisen talouden vakauttamistarpeen, keinoja ei tunnisteta. Juuri mikään ei kelpaa veronmaksajille – veroja ja maksuja ei saa korottaa, eikä palveluja karsia.
Ainoa sopeuttamistoimi, jota enemmistö tukee (60 prosenttia), on yritystukien karsiminen. Lähelle enemmistön tukea yltää vain julkisten väyläinvestointien lykkääminen (44). Kaikki muut toimet maistuvat etupäässä pahalle.
Eniten vastustetaan eläkkeiden leikkaamista (83), julkisten hyvinvointipalvelujen karsintaa (69) ja eläkeiän korottamista (66). Vahva vastustus on myös julkisten palvelupisteiden supistamiselle ja keskittämiselle (64), verotuksen kiristämiselle (61) sekä sosiaali- ja työttömyysetuuksien leikkaamiselle (59).
Samaan aikaan kansan suhtautuminen valtion lainanottoon on kriittisempää kuin koskaan, jo kolme neljästä vastustaa lisävelkaantumista.
Pelkillä yritystukien karsimisilla ei pitkälle pötkitä talouden tervehdyttämisessä. On hyvä tiedostaa, että valtiotalouden epätasapainossa – menojen ja tulojen epäsuhdassa – on kyse kymmenestä miljardista eurosta. Sen umpeen kuromiseen tarvitaan isoja rakenteellisia muutoksia eli käytännössä niitä, joita kansan enemmistö vastustaa.
Tältä pohjalta ei olekaan ihme, että poliitikot tyytyvät puhumaan vaalien alla ympäripyöreitä keinoista, joilla he tasapainottaisivat valtiotaloutta. Ääniä ei menetä, jos sanoo olevansa huolissaan velkaantumisesta, mutta ääniä voi mennä, jos kertoo haluavansa leikata pienituloisten sosiaalietuuksia tai palkollisten työttömyysturvaa. Turvallisinta on puhua pilkun viilauksista ja kaikki ongelmat korjaavasta kansantalouden kasvusta, vaikkei kasvua olisikaan näköpiirissä.
Äänestäjän kuluttajasuojan kannalta olisi hyvä, jos vaikeista asioista puhuttaisiin selkosuomeksi jo ennen vaaleja.
Totuus on, että kansantaloutemme on liian pieni kannattelemaan nykyisen kaltaista hyvinvointivaltiota. Siksi on pakko karsia menoja ja lisätä tuloja. Tämä tarkoittaa väistämättä sekä palvelujen heikkenemistä että verojen ja maksujen korottamista.
Tasapainotuskeinoista päättäminen ei ole kansan, vaan kansan valitsemien päättäjien tehtävä. Heidän on lopetettava vastuun väistely. Huhtivaaleissa valittavien päättäjien on tehtävä Suomen tulevaisuuden kannalta välttämättömiä päätöksiä senkin uhalla, että hintana on työpaikan menetys neljän vuoden kuluttua.
P.S.
Kehitysapu on ensisijainen säästökohde tätä nykyä muillekin kuin perussuomalaisille. Lähes 30 prosenttia suomalaisista nimeää kehitysyhteistyön valtion menojen ensisijaiseksi vähentämiskohteeksi (MT-gallup 13.3.). Kakkosena tulevat yritystuet ja innovaatiotoiminta (17) ja kolmantena kulttuuri ja urheilu (12,5). Sosiaaliturvasta ja tulonsiirroista leikkaamisen valitsee ykköskeinoksi vain yhdeksän prosenttia vastaajista. Huomion arvoista on, että suunnilleen yhtä moni on sitä mieltä, ettei valtion menoja tule vähentää mistään.