Pääkirjoitus: Ay-lii­ke ja hal­li­tus ovat ajau­tu­neet jää­rä­päi­syyt­tään pat­ti­ti­lan­tee­seen, mistä kum­man­kin on vaikea pe­rään­tyä

Lakko: Työ­tais­te­lu kes­keyt­tää ju­na­lii­ken­teen ensi tors­tai­na vuo­ro­kau­den ajaksi, lakko ei koske Poh­jois-Suo­men hen­ki­lö­yö­ju­na­lii­ken­net­tä

Rikos: Vä­ki­val­tai­nen ve­lan­pe­rin­tä Ro­va­nie­mel­lä toi 37-vuo­tiaal­le nai­sel­le reilut kaksi vuotta van­keut­ta

Mainos: Lapin Kansa Digi 13,90 €/kk – tilaa tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Suo­ma­lais­ta villaa pukin kont­tiin

Villapaidat, -kerrastot, -langat, viltit ja tossut ovat toivottuja paketteja. Villa lämmittää ja tuo arkeen kauneutta, villatuote on ilo antaa ja saada. Villaan liitetään usein myös ajastus ekologisuudesta, mutta villan alkuperä ratkaisee, onko kyse vain mielikuvasta vai todellisesta kestävyydestä.

Kansainvälisessä villateollisuudessa on syyllistytty lampaiden julmaan kohteluun, kuten mulesing-leikkaukseen, jossa eläimen peräaukon ympäriltä leikataan ihoa pois. Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Argentiinassa ja Etelä-Afrikassa lampaat aiheuttavat maaperän eroosiota ja vähentävät luonnon monimuotoisuutta.

Villalla on myös iso ilmastovaikutus suhteessa moniin muihin tekstiilimateriaaleihin, jos lampaita kasvatetaan vain villan tuotantoon, eikä lihantuotannon sivussa. Osa lampaista on jalostettu merinoksi, villaroduksi, ja vain joidenkin merinorotujen lihaa hyödynnetään villan rinnalla. Lampaiden kasvatus tehotuotantona on ongelmallista ympäristön ja etiikan näkökulmasta.

Suomessa villantuotannon ympäristövaikutukset voivat kuitenkin olla päinvastaisia kuin merinotiloilla. Suurin osa lampureista on pientilallisia. Lampaiden laidunnus niityillä ja hakamailla tuottaa luonnon monimuotoisuutta. Villaa voidaan myös saada lihan sivutuotantona, ja lampaan liha aiheuttaa vähemmän ilmastopäästöjä kuin naudanliha.

Villan kestävyyden arvioiminen on monimutkaista. Ekologisen kestävyyden lisäksi villan tuotantoon liittyy sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen kestävyyden kysymyksiä sekä eläinten hyvinvoinnin edistämistä.

Suomalaisen villan käyttö voi tukea myös kulttuurimaisemien ja maatiaisrotujen säilymistä. Esimerkiksi kainuunharmas on suomalainen paikallisiin olosuhteisiin sopeutunut alkuperäisrotu, joka uhkasi kadota, mutta jonka kanta on saatu elpymään. Sen sijaan Lapin olosuhteisiin sopeutunut ruotsalainen rotu Fjällnäsfår on edelleen uhanalainen.

Lapin yliopistossa on käynnissä VillaInno-hanke, jonka tavoitteena on lisätä villan käyttöä käsityötuotteissa ja matkailupalveluissa. Hanke tukee liiketoimintaa, yrityksiä sekä uusien tuotteiden ja palveluiden ideointia tuomalla yhteen käsityön ja eri muotoilualojen osaamista. VillaInnon kohderyhmää ovat pienet ja keskisuuret yritykset Lapissa käsityö-, muotoilu, lammastila- ja matkailualalla, sekä taidealan opettajat ja opiskelijat.