Entistä useampi suomalainen aktiiviliikkuja treenaa tavoitteellisesti, ja tällä ryhmällä on erityisen suuri riski kuormittua liikaa.
Moni säätelee harjoittelumääriään ja -tapojaan itse, eikä varaa riittävästi aikaa palautumiselle muiden arjen kuormitustekijöiden rinnalla, arvioi liikuntatieteiden tohtori, liikuntafysiologi ja Tampereen urheilulääkäriaseman testauspäällikkö Piia Kaikkonen.
– Sen sijaan kilpaurheilijoilla harjoittelun ohjelmointi, seuranta ja palautuminen ovat yleensä pääsääntöisesti paremmalla tasolla ja valmentajat apuna kokonaisuuden miettimisessä.
Kaikkosen mukaan liiallisen treenaamisen riski kasvaa nuorilla siinä vaiheessa, kun he alkavat urheilla tavoitteellisemmin tai suuntaavat kilpaurheilun pariin: harjoitusmäärät saattavat lisääntyä hurjastikin, eikä kaikilla nuorilla ole välttämättä tällaisten treenimäärien edellyttämää pohjakuntoa.
Kaikkonen kertoo, että myös aikuiset saattavat ottaa liian suuria ja nopeita tavoitteita, kuten maratoniin tai triathloniin osallistumisen, vaikka he eivät omaisi merkittävää harjoittelutaustaa.
Husin ylilääkäri ja liikuntalääketieteen erikoislääkäri Arja Uusitalo on huomannut saman ilmiön.
– Ajoittain tulee myös uusia trendilajeja, joissa ihmiset saattavat yhtäkkiä alkaa käydä useita kertoja viikossa. Esimerkiksi crossfit on hyvin rankka ja vaativa laji, jossa harjoitetaan laajasti monia lihasryhmiä. Jos ihmisellä ei ole taustakuntoa eikä juuri liikuntataustaa ylipäätään, eihän hänen kroppansa yhtäkkiä kestä sellaista.
Väsymystä ja ylivireyttä
Uusitalon mukaan liiallisella treenaamisella voi olla monenlaisia vaikutuksia ihmisen terveyteen. Usein ensimmäisenä iskee väsymys: aiemmin sopivilta tuntuneet treenimäärät vievät enemmän voimia, suoritukset heikkenevät tai lihakset voivat tuntua kipeiltä.
Tyypillinen oire on myös ylivireys.
– Kun syke jää korkealle, uni ei tule illalla tai se voi herättää yöllä niin, että on vaikea nukahtaa uudestaan. Jotkut alkavat sairastella tiuhaan tai kokevat yleistä sairaudentunnetta, esimerkiksi kurkkukipua tai lievää lämpöilyä. Osalle tulee melankolista tai ärtyisää oloa, keskittymisvaikeuksia tai seksuaalista haluttomuutta.
Uusitalon mukaan suomalaiset ovat alkaneet tunnistaa liialliseen treenaamiseen liittyviä oireita aiempaa paremmin, ja oireisiin myös haetaan entistä enemmän apua.
Uusitalon kokemuksen mukaan kuormitusoireet ovat yleisiä kaikenikäisillä aikuisilla ennen eläkeikää, mutta ne mahdollisesti korostuvat noin 45–50-vuotiaiden aktiiviliikkujien parissa: moni yrittää treenata samaan tapaan kuin ennenkin, mutta ikääntyvä keho alkaakin vaatia enemmän palautumisaikaa.
Uusitalon mukaan edelleen on paljon myös niitä, jotka eivät tunnista kuormitusoireitaan – tai jatkavat treenaamista samaan tapaan, vaikka tunnistaisivatkin. Osa uskoo tai toivoo oireiden menevän ohi itsestään. Joskus taustalla voi olla jopa fysiologista ja/tai psykologista riippuvuutta liikuntaan.
– Vaikka väsyttää, on vain päästävä treenaamaan. Varsinkin nuorilla ihmisillä saattaa olla myös uskomus, että treenejä ei voi jättää väliin, jos heille ei ole opetettu palautumisen tärkeyttä. Treenaaminenhan ei itseisarvona yleensä johda hyvään lopputulokseen, vaan pitäisi oppia kuulostelemaan itseään ja tunnistamaan liikarasituksen oireita.