Pohjoisen sanomalehti Lapin Kansa toteutti varmasti kovatöisen julkaisun Lapin sotavuosilta 1944–1945. Iso kiitos siitä.
Minun elämäni alkoi sodan jaloissa syksyllä 1939, kun barbaarimainen itäinen naapurimaamme hyökkäsi Suomen kimppuun. Olin silloin 2-vuotias.
Olen jo aiemmin kertonut isäni kaatumisesta. Hän kuoli, kun talvisotaa oli käyty viikon verran. Olen kertonut myös äitini pitkästä ja uuvuttavasta evakkotaipaleesta neljän pienen lapsen kanssa.
Maailma elää jälleen monenlaisten, todella vaikeiden haasteiden edessä. Todellakin toivon, että viisautta ja malttia riittää maailman isokenkäisillä, miksei pikkukenkäisilläkin päättäjillä estää lopullinen yhteenotto.
Uskallanko toivoa, että asioista päättävät tahot alentuisivat pelkäämään omankin turvallisuutensa puolesta? Käytännössä se ei olisi isokaan toive, kaikki vaan yhteiseen kahvitilaisuuteen ja kättä päälle.
Samalla toivon, etteivät maailman isojen valtioiden ja liittymien johtajat ottaisi mallia Suomen päättäjien, esimerkiksi eduskunnan toimintamallista. Sama se meille ikäihmisille, mutta lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Kaiken lisäksi he ovat syyttömiä vallitsevaan tilanteeseen.