Esitys vanhuspalvelulain muuttamisesta eli sitovan vähimmäishenkilöstömitoituksen alentamisesta vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa ei vastaa hyvinvointivaltion arvoja. Jos mitoitusta lasketaan 0,65:stä 0,6:een, heikentää se hoidon laatua ja työntekijöiden työhyvinvointia. Vaadimmekin vähimmäismitoituksen nostamista 0,7:ään, joka on ollut lain alkuperäinen tavoite.
Henkilöstömitoituksen alentamisen perusteluina esitetään julkisen talouden heikentymistä ja pulaa koulutetusta sote-henkilöstöstä. Sen saatavuusongelmien syyksi todetaan myös väestön ikääntyminen ja palvelutarpeiden kasvu, koronapandemia ja hyvinvointialueiden toiminnan valmistelu.
Kahta viimeksi mainittua ei osattu ennakoida 2000-luvun alussa, mutta väestön ikääntyminen ja sitä kautta henkilöstömäärän kasvun tarve on tiedostettu jo viimeiset 30 vuotta. Tähän olisi pitänyt varautua ajoissa parantamalla hoitajien palkkausta ja työoloja.
Ympärivuorokautisen hoidon asiakkaat ovat pääasiassa vaikeasti hoidettavia. Jotta vanhus pääsee hoidon piiriin, hän on useimmiten pitkälle dementoitunut ja isolla osalla on masennusoireita ja käytöshäiriöitä. Esityksessäkin todetaan, että henkilöstön aikaa tarvitaan asiakasta kohden enemmän juuri kognitiivisten vaikeuksien lisääntymisen vuoksi.
Valvontaviranomaisten arvion mukaan 0,6 vähimmäismitoitusta voidaan pitää riittävänä, jos asiakkaat eivät ole vaikeasti muistisairaita tai somaattisesti vaikeahoitoisia. Olemme kartoittaneet hyvinvointialueiden kriteereitä, miten vanhus pääsee ympärivuorokautiseen hoivaan. Yksi kriteeri on keskivaikea tai vaikea muistisairaus ja lisäksi ”vaaditaan” ainakin toimintakyvyn alentuminen. Ympärivuorokautisen hoidon piiriin eivät siis pääse parempikuntoiset vanhukset.
Juuri kun ollaan luomassa hyvää ja laadukasta hoitoa ja hoivaa, esimerkiksi voimavaralähtöistä hoitoa, ulkoilua ja sosiaalista kanssakäymistä, halutaan takaisin säilöntäkulttuuriin. Päättäjille riittää, kun vanhus saa pesun, lääkkeet ja ateriat. Tällaistako on vanhuuden hoiva ja turva, jota me yhteiskuntana haluamme antaa?
Ihminen ei ole desimaali, kuten pääministeri Orpo joskus on todennut. Ei niin, mutta hoitaja on ihminen, jolla on oikeus hyviin työoloihin, säälliseen työmäärään, oikeudenmukaiseen johtamiseen ja työtä vastaavaan palkkaan. Vanhuksilla on oikeus laadukkaaseen hoitoon, johon myös läheiset voivat luottaa.