Sosiaali- ja terveyspolitiikka on ajautunut tilanteeseen, jossa se ei enää palvele kansalaisia eikä vastaa alueellisiin tarpeisiin. Hallitus on esittänyt sote-raamit, joita aluehallinnot eivät voi mitenkään täyttää. Arviointimenettelyt ovat arkipäivää ympäri Suomea – niin Keski-Suomessa, Etelä-Karjalassa kuin myös Lapissa.
Tilanne on absurdi. Meillä on voimassa lakeja, jotka ovat keskenään ristiriitaisia ja käytännössä estävät toimivan terveydenhuollon järjestämisen. Tavoitteena ovat olleet säästöt ja tehokkuus, mutta seurauksena ovat päinvastaista: kustannukset kasvavat, palvelut heikkenevät ja potilasturvallisuus vaarantuu.
Päämäärä, johon sote-uudistuksella alun perin pyrittiin – asiakkaan paras mahdollinen hoito – on kadonnut kokonaan. Julkinen terveydenhuolto ei enää toimi niillä periaatteilla ja tavoitteilla, jotka laissa on selkeästi määrätty.
Tämä on valtioneuvoston vastuulla oleva epäonnistuminen. Arviointimenettelyn myötä herää vakava kysymys: miten hallitus voidaan saattaa vastuuseen laiminlyönneistä, jotka suoraan rikkovat kansalaisten oikeutta lakisääteiseen sairaanhoitoon?
Jokaisella suomalaisella on oikeus saada hoitoa silloin, kun sitä tarvitaan – ei ambulanssin takapenkillä matkalla satojen kilometrien päähän. Se ei ole toimivaa eikä inhimillistä terveydenhuoltoa.
Länsi-Pohjan keskussairaalan alasajo on peruttava. Meri-Lappi tarvitsee oman toimivan sairaalan, jossa potilaat saavat hoitoa ajoissa ja turvallisesti. Tämä ei ole poliittinen valinta – tämä on kysymys elämästä ja vastuusta.