Joskus koulupoikana, taisi olla 1957 tai 1958, katselin amerikkalaista elokuvaa "Viva Zapata!", joka kertoi meksikolaisen kapinallisjohtajan Emiliano Zapatan vaiheista 1900-luvun alussa.

Elokuvan päätähtenä oli Marlon Brando, joka oli tutkinut päähenkilönsä lähes liiankin tarkoin muun muassa oleskelemalla Morelosin osavaltiossa kuukausimääriä perehtyen paikallisiin tapoihin ja luonnollisesti myös ihmisiin, jotka tunsivat maineikkaan kapinallispäällikön henkilökohtaisesti.