Kesä on lomakausi ja silloin vietetään muihin vuodenaikoihin verrattuna vielä enemmän aikaa yhdessä perheenä. Kesälomaan kuuluu ulkoilua suotuisalla säällä, sopivasti jäätelöä ja sadepäivien pitoa sisällä.
Tiiviillä yhdessäololla on myös katvealueensa – sopuisa elo sisarusten kesken ei ole aina kaikista auvoisinta. Oli sisarusten ikäero mikä hyvänsä, aina on jotain kränää sisarusten välisissä suhteissa kaiken versoavan hyvän lisäksi.
Ostimme pihallemme muutama kesä sitten lekottelemaan kutsuvat korituolit pehmusteineen. Minun täytyy tunnustaa, etten ole ajallisesti niissä kauheasti istuskellut.
Takapihallamme on mukava seurata lastemme pihapelejä ja muita leikkejä. Näiden leikkien lomassa joudun kuitenkin nousemaan melko monta kertaa hyvästä asennostani.
Sopuisa leikki tai pallopeli voivat eskaloitua hyvin nopeasti kiivaaksi kiukuksi sisarusten kesken, silloin he tarvitsevat aikuisen ohjausta ja lekottelu hetki keskeytyy. Joskus on niitä päiviä, jolloin voisin heti aamusta vetää mustavalkoisen paidan päälle ja puhallella koko päivän vain pilliin erotuomarina.
Sisarusten kanssa opitaan ensimmäisiä sosiaalisia taitoja ja ne ovat tavallisesti elämämme pisimpiä ihmissuhteita. Sisaruus on kaiken ihanan lisäksi myös mustasukkaisuutta, kilpailua ja vertailua. Sisaruusparven roolisi on tyypillisesti sellainen, mitä pidät yllä myös muissa ihmissuhteissa läpi elämän. Luin jostain, että sisaruussuhteessa opimme, mikä on asemamme suhteessa toisiin ihmisiin.
Monet sisarusten väliset nahistelut ovat seurausta siitä, kuinka joku asia koetaan epäreiluksi. Meillä tuleva eskarilainen harmittelee sitä, miksi hänellä ei ole samat oikeudet kuin koululaisella kulkea pyörällä kavereiden luona.
Kasvattajana ja vanhempana törmään jatkuvasti siihen, että lasten mielestä kaikkea pitäisi saada saman verran. Se on varmasti pienen ihmisen ymmärtämä ideaali.
On vaikea selittää, kuinka kaikki eivät voi saada kaikkea saman verran, koska kaikkien tarpeet ovat erilaisia. Jokainen on yksilö.
Tärkeintä olisi kai pyrkiä siihen, että jokainen saisi tarpeensa mukaan.
Olen monesti miettinyt, kuinka voisin, ja ennen kaikkea osaisin, kasvattaa jälkikasvuni niin, ettei lasteni tarvitsisi kilpailla keskenään tai tuntea kateutta toisiaan kohtaan.
Olen valmis tukemaan lapsiani saavuttamaan asioita matkansa varrella niin, että he voisivat jokainen olla tyytyväisiä omaan elämäänsä ja iloita yhdessä omista onnistumisistaan ilman vertailua sisarustensa kesken.
Voi kunpa he vain pitäisivät aina yhtä elämän aallokoissa toisiaan tukien. Onhan vanhemman yksi tärkeimmistä tehtävistä tehdä itsestään tarpeeton.
Koetan muistaa tämän myös tänä kesänä, koska joku kesä tulen kaipaamaan omaa tarpeettomuuttani.