Väyläverkostomme tuhannet sillat ovat elintärkeitä linkkejä, jotka mahdollistavat ihmisten ja tavaroiden sujuvan ja turvallisen liikkumisen. Siltojen kunnon huomaamaton heikkeneminen on kasvava ongelma, joka aiheuttaa liikennehaittaa, uhkaa turvallisuutta ja aiheuttaa mittavaa korjausvelkaa sekä johtaa Suomen kilpailukyvyn heikkenemiseen ja taloudellisiin menetyksiin.
Väyläviraston mukaan valtion maantie- ja rautatiesiltojen korjausvelka on jo 340 miljoonaa euroa. Vielä suurempi ongelma on kuntien ja yksityisten tiekuntien siltojen kunto, josta ei ole ajankohtaista tietoa. Yksityisteiden siltojen korjausvelka voi olla jopa miljardiluokkaa.
Väyläviraston Taitorakennerekisteristä löytyy tieto valtion silloista. Kunnilla ja yksityisillä omistajilla ei ole velvollisuutta viedä tietoa kyseiseen rekisteriin. Lisäksi niiden siltojen tarkastustoiminnassa on puutteita. Kaikkia yleisillä väylillä sijaitsevia, kuntien omistamia siltoja ei tarkasteta säännöllisesti, joitakin ei ollenkaan. Siksi monet rakenteet saattavat heiketä huomaamatta ja ongelmat muuttua kriittisiksi.
Puutteelliset tiedot vaikeuttavat korjausten priorisointia ja vääristävät ymmärrystä korjausvelan määrästä. Korjausten viivästyminen kasvattaa myös kustannuksia – mitä kauemmin ongelma jätetään ratkaisematta, sitä kalliimmaksi sen korjaaminen tulee.
Siltojen ylläpidon tulisi perustua systemaattiseen ja ennakoivaan omaisuudenhallintaan. Kaikki sillat kattava rekisteri voisi olla yhteiskunnalle hyödyksi – se parantaisi ennakoitavuutta ja säästäisi korjauskustannuksia. Myös tekoälyn hyödyntäminen kuntotarkastuksissa voisi helpottaa resurssipulaa ja tehdä ylläpidosta ennakoitavampaa.
Päättäjien tulisi tiedostaa siltojen merkitys yhteiskunnan toimivuuden, huoltovarmuuden ja turvallisuuden kannalta. Tilanteen ratkaiseminen edellyttää riittävää rahoitusta, tietopohjan parantamista ja kunnossapidon kehittämistä pitkäjänteisesti. Rahoituksen suuntaaminen uusiin infrahankkeisiin on tärkeää, mutta sen ei tulisi tapahtua vanhan infran kustannuksella. Siksi tulisi puntaroida vakavasti, mihin väylien uudishankkeisiin meillä on varaa kriittisen inframme korjausvelan kasvaessa.
Oolemme tottuneet luottamaan infraamme kuin peruskallioon. Jotta luottamus voi säilyä, siltojen kunnossapitoon ja korjausvelan vähentämiseen on panostettava nyt, eikä vasta silloin, kun vakavampia ongelmia alkaa ilmetä.