On päivä, joten häkissä on hiljaista. Pyry, Vattu, Liisa ja Myrsky vetävät vielä sikeitä. Siilit ovat hämäräaktiivisia eläimiä, joten valoisan aikaan ne lepäävät.
Ensimmäiset siilit tulivat kemiläisen Sinikka Jylhän hoteisiin kymmenkunta vuotta sitten. Hän on ruokkinut, hoitanut ja kasvattanut talvehtimiskuntoiseksi monta orpoa ja pientä siiliä.
Myös turhan aikaisin keväällä heränneitä siilejä Jylhä on auttanut selviämään lämpimämpään ajankohtaan saakka.
Moni jo tietää ”Siili-Sinikan” ja osaa ottaa yhteyttä, mikäli löytää apua tarvitsevan eläimen. Pyry, Vattu, Liisa ja Myrskykin ovat päätyneet Jylhälle muualta.
– En ole itse antanut nimiä siileille, vaan niiden löytäjät ovat nimenneet ne.
”En voinut jättää kuolemaan”
Kuluneena kesänä Jylhän hoiviin päätyi ennätyksellisen pieniä siilejä. Hepolahdesta löytyi muun muassa 83- ja 86-grammaiset siilit.
–En voinut jättää niitä kuolemaankaan. Viikon verran annoin niille kissojen äidinmaidonvastiketta. Ruokin niitä pienellä lääkeruiskulla, Jylhä kertoo.
Syyskuun lopussa siilien paino oli noussut yli 600 grammaa. Jylhän mukaan on tärkeää, että siileillä on tarpeeksi massaa ennen talvihorrokseen vaipumista.
–Olen löytänyt kaikille siileille talvehtimispaikat Oulusta. Sellaiset, joissa lämpötila laskee hitaasti. Vien siilit Ouluun ja haen ne keväällä takaisin ja päästän ne luontoon, Jylhä kertoo.
Isot reviirit
Jylhä huolehtii lähiluonnossaan kulkevista siileistä. Ne käyvät hänen pihallaan syömässä ja juomassa vettä. Eräänä kesänä hän huolehti peräti 27:stä siilistä. Joinain vuosina siilejä ei näkynyt ollenkaan ja Jylhä mietti, onko laji vähenemässä.
Vaikka äkkiseltään katsottuna kaikki siilit näyttävät samanlaisilta, Jylhä tunnistaaa pihapiirissään vierailevat siilit. Siileillä on isot reviirit ja tietyt reitit, mitä ne kulkevat.
–Niillä on ihan erilaiset tuhinat, Jylhä kuvailee.
Siilien ruokinta on niin sanottua tukiruokintaa, eli ei ole ajatus, että lisäruualla korvattaisiin täysin siilin luonnollinen ravinto. Siilit pystyvät hyödyntämään eläinproteiineja ja rasvoja. Lisäruuaksi siileille suositellaan muun muassa kissanruokaa, ja sitä Jylhäkin antaa.
Kevätkesällä hän auttaa siilejä muun muassa punkintorjunnassa.
–Siileissä on usein punkkeja, jotka irrottelen pois. Siili on kyllä hyvä mittari, millainen punkkikausi on meneillään. Kerran löysin huonokuntoisen eläimen, johon oli tarttunut 37 punkkia. Irrottelin ne ja laitoin lasipurkkiin. Jonkun ajan päästä purkissa alkoi liikkua pieniä nymfipunkkeja.
Jylhä on hankkinut tietoa siilien hoitamisesta muun muassa internetin Siili kiikarissa -nettisivustolta, jossa on kattavasti tietoa siileistä ja niiden hoitamisesta. Jylhä kuuluu myös Siili kiikarissa -facebookryhmään, jonka jäsenet voivat vaihtaa kokemuksia siileistä ja niiden hoitamisesta.
Sinikka Jylhä on eläinrakas ihminen, joka päästää hämähäkitkin elävänä ulos (tosin punkeista hän ei pidä, se olisikin harvinaista!). Hänellä on ollut lemmikkikoiria 1980-luvulta saakka ja kotona hänellä on myös kaksi kissaa, jotka seurailevat uteliaina siilien puuhasteluja.
Siili
Siili on piikikäs nisäkäslaji.
Se on yöeläin, jota esiintyy Länsi-Euroopassa. Siilit viihtyvät parhaiten asutuksen läheisyydessä esimerkiksi puistoissa ja puutarhoissa. Sieltä siilit löytävät runsaasti ravintoa.
Siilit syövät etanoita, kastematoja, kuoriaisia ja jopa sammakoita tai sisiliskoja. Siilejä usein myös ruokitaan, mutta maitoa siilille ei saa antaa.
Täysikasvuinen siili on noin 20-30 senttimetriä pitkä ja painaa 0,4-1,2 kg, ja elää keskimäärin noin neljän vuoden ikäiseksi. Sillä on noin 6000 onttoa ilman täyttämää piikkiä jotka suojaavat sitä. Siili viettää talvensa horroksessa ja sen kiima-aika alkaa heti horroksen jälkeen. Siilin poikueeseen kuuluu 2–10 poikasta.
Siilin talvihorros
Talvihorroksessa siili on Suomen sääolosuhteissa n. 6-8 kuukautta vuodessa.
Se voi menettää jopa puolet ruumiinpainostaan. Yli 50 % ensimmäistä kertaa horrostavista siileistä kuolee aivan tavallisinakin talvina.
Horros ei ole siilille välttämätön ja se voi lämpimissä olosuhteissa pysytellä hereillä.
Horrostaminen on siis pakon sanelemaa silloin, kun lumi ja pakkanen estävät siiliä löytämästä riittävästi hyönteisiä ja matoja. Horrokseen siili vetäytyy viimeistään silloin, kun maa jäätyy. Siilin lisäksi Suomessa talvihorrokseen vaipuvat vain lepakot sekä tammi- ja koivuhiiri.
Horrostavan siilin ruumiinlämpö laskee jopa 35 astetta, aina +2 –+4-asteeseen.
Energian- ja hapenkulutus vähenee.
Siili ei pysty kierrättämään kaikkia kuona-aineita (vettä syntyy esim. rasvan palamisen tuloksena) ja virtsaa säännöllisesti poistaakseen syntyneen typen. Tästä syystä siili joutuu heräämään ja lämmittämään kehonsa normaaliin lämpötilaan 7 - 10 päivän välein.
Tavallisesti siili myös herää, mikäli sen lämpö laskee alle neljän plusasteen, jotta se ei palellu hengiltä. Horroksen aikana siili on toimintakyvytön, eikä pysty reagoimaan häiriötiloihin ja hukkuu/jäätyy esim. talvipesään valuvaan lumen sulamisveteen. Horroksesta herääminen kestää n. 2 - 5 tuntia ja kuluttaa runsaasti energiaa. Mikäli edelleen on lunta ja muutenkin kylmää, siili tarvitse ruokaa ja juomaa selvitäkseen.