Seilin saari häm­men­tää – do­ku­ment­ti­elo­ku­va sai­raa­la­saa­ren his­to­rias­ta on kum­mal­li­nen tai­dep­lä­jäys

Ohjaaja Lotta Petronella nähdään dokumentissa Sjölö – Island of Souls vain selin.
Ohjaaja Lotta Petronella nähdään dokumentissa Sjölö – Island of Souls vain selin.
Kuva: Maija Savolainen

Själö – Island of Souls

Yle teema & Fem klo 21.45


Joskus ohjelman katsominen saa hämmennyksen valtaan. Själö – Island of Souls on ihan varmasti sellainen ohjelma.

Lähdetään liikkeelle siitä, mikä on jotakuinkin selvää. Själö eli suomeksi Seili on saari Saaristomerellä. Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf käski vuonna 1619 perustaa saarelle leprasairaalan.

Vuodesta 1899 vuoteen 1962 saarella toimi naisten hoitolaitos, käytännössä siis mielisairaala. Vuodesta 1964 saarella ovat työskennelleet Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen tutkijat.

Matka ohjaajan sielunmaisemaan

Dokumentin saaresta on ohjannut Lotta Petronella. Hän haluaa antaa äänen saarelle usein eliniäksi suljetuille naisille. Samalla ilmeisesti tehdään matkaa ohjaajaan omaan sielunmaisemaan.

Ainakin minulle tämä kaikki näyttäytyy aivan kummallisena taidepläjäyksenä koko tunnin ja 17 minuutin määrältään.

Tutkijat vaeltavat kuvissa äänettöminä kuin sairaalan entiset potilaat. Kun tutkijat huolellisesti preparoivat kaloja tai hyönteisiä, vertautuvat he entisen mielisairaalan hoitajiin. Hivenen osoittelevaa, eikö?

Lau Naun musiikki ei ainakaan helpota asiaa: se vaeltelee kohtausten taustalla kunnon kauhuelokuvien musiikin malliin.

Saaren historiasta, sen entisistä asukkaista ja nykyisistä tutkijoista olisi saanut mielenkiintoisen dokumentin muutenkin kuin tekemällä siitä Kulttuuria isolla Koolla.

On ohjelmassa se hyvä puoli, että historiaa ei ole lähdetty kuvittamaan näyttelijöiden voimin. Ohjaajakin nähdään jonkin kerran selin kuvattuna tai hänen kätensä aukovat ja sulkevat vanhoja saaren rakennusten piirustuksia.

Se, joka tämän ymmärtää, antaa ohjelmalle varmasti viisi tähteä. Itse koin itseni lähinnä tyhmäksi ja sivistymättömäksi.