Kirjoitin Lapin Kansaan tutkijoiden vaientamisesta ("Älä ammu viestintuojaa", LK 14.6.), missä käsittelin asiatonta kommentointia, jota sain nostettuani Sodankylän Viiankiaavan alla olevan Sakatin esiintymän metallimäärät julkiseen keskusteluun eri medioissa.
Jonkinlaisena vastauksena tekstiini geologi Pekka Tuomela kirjoitti (LK 18.6.), että “minkään esiintymän merkittävyyttä ei voida arvioida Sipilän esittämällä tavalla”.
Kritiikki on outoa. Suhteuttamalla esiintymän kokoa maailman tuotantolukuihin yksittäisen malmion globaalia merkittävyyttä pitääkin arvioida. Tein sen siksi, että kaivosyhtiö on näin tehnyt vuosien ajan. Kirjoitin tämän hyvin selväsanaisesti auki tekstini ensimmäisissä virkkeissä.
Kritisoituaan täysin perusteltua ja normaalia tapaani verrata Sakattiin liittyviä lukuja maailman mittakaavaan Tuomela itse jatkaa vertailua maailman nikkeliesiintymiin ja -tuotantoon. Miksi hän ja yhtiö saavat harjoittaa vertailua, mutta minä en?
En ymmärrä kirjoituksen motivaatiota, sillä Tuomela – kuten kukaan muukaan – ei kyseenalaista viestini ydintä: Sakatin kaivaminen ei ole ihmiskunnalle minkään tason kohtalon kysymys toisin kuin yhtiön toimitusjohtaja Pertti Lamberg on väittänyt.
Kiitos silti Tuomelalle kattavasta tietopaketista. Kuten hän itsekin tekstissään julki tuomien lukujen valossa myöntää, mistään maailmanluokan esiintymästä ei Sakatissa ole kyse.
Tuomela myös nostaa ansiokkaasti esiin globaalin kysynnän ja tuotannon kasvun. Koska Viiankiaavan alle ei uusia metalleja enää mistään ilmesty, tuotannon mahdollinen tuplaantuminen seuraavien 15 vuoden aikana pienentää Sakatin suhteellista merkitystä entisestään.
Itse jätin maailman tuotannon kasvun tarkoituksella huomioimatta, jotta kukaan ei pääse syyttämään minua esiintymän merkityksen vähättelystä. Kysynnän kasvu huomioituna Sakatin varmistetut kuparivarannot riittävätkin vastaamaan kahden päivän sijasta vain päivän globaaliin kysyntään.