Hallitusohjelmaan kirjattu sairausloman karenssi- eli omavastuupäivä on herättänyt kansalaisissa vahvoja tunteita puolesta ja vastaan. Moni tuntuu olevan siinä käsityksessä, että ensimmäinen sairauslomapäivä muuttuu palkattomaksi kaikilta heti, kun hallitus saa sitä koskevan lain valmiiksi – näinhän asia ei ole.
Jos hallitusohjelman kirjaus etenee jossain vaiheessa laiksi, muutokset työelämässä jäävät ainakin alkuvaiheessa pieniksi. Työehtosopimuksista löytyy yleensä kirjaus sairausloman palkallisuudesta ja sitä myöten myös karenssisuojasta.
Karenssipäivä koskisi siten vain työntekijöitä, jotka eivät kuulu minkään työehtosopimuksen piiriin tai jotka eivät ole sopineet asiasta työsopimuksessaan. Jopa liittoon kuulumattomat työntekijät ovat suojassa työehtosopimuksen yleissitovuuden takia. Yrityksissä voi olla myös vakiintunut käytäntö siitä, että sairausajalta maksetaan palkkaa.
Suojatta jääviä olisi vähän, sillä noin 90 prosenttiin Suomen 2,27 miljoonasta palkansaajasta sovelletaan jotakin työehtosopimusta. Esimerkiksi kaikki julkisen puolen 643 000 työntekijää – hoitajat mukaan lukien – ovat suojassa karenssipäivältä.
Tilanne muuttuisi vain, jos työnantaja ja työntekijät sopivat asiasta toisin seuraavalla palkkaneuvottelukierroksella. Se on useimmilla palkansaajaryhmillä edessään 2025. Työnantaja voi vaatia silloin työehtosopimukseen merkintää sairausloman karenssipäivästä, mikä ei tarkoita sitä, että työntekijäpuolen pitäisi siihen suostua.
Hallitusohjelmaan kirjattu suunnitelma karenssipäivästä onkin enemmän periaatteellinen kannanotto kuin konkreettinen uudistus.
Karenssipäivän kannattajat uskovat sen vähentävän sairausloman väärinkäyttöä. Vastustajien mielestä karenssi kannustaa varsinkin pienituloisia tulemaan töihin sairaana, mistä seuraa lisää tartuntoja ja sairauspäiviä. Omavastuupäivää ei ole tarkoitus soveltaa sairasta lasta hoitaviin, eikä vähintään viiden päivän pituisiin sairauslomiin. Tämä lisää vastustajien mielestä pitkiä poissaoloja.
Tosin tutkittua tietoa tai edes kunnollista näyttöä tästä, kuten myöskään lyhyiden sairauslomien vähenemisestä ei ole.
Ruotsi otti karenssipäivän käyttöön jo 1990-luvulla. Tavoite oli sama kuin Suomen hallituksella eli karsia rokulivilppiä. Lyhyiden sairauslomien määrä putosikin aluksi, mutta palautui sitten ennalleen. Karenssipäivä muutettiin länsinaapurissa 2019 karenssivähennykseksi, missä karenssi lasketaan vähentämällä keskimääräisen sairausajan viikkoansiosta viidennes – sairausajan palkka on 80 prosenttia normaalipalkasta.
Vahvoja tunteita herättävä karenssipäivä on ollut myös Ruotsissa politiikan teon väline. Rintamalinjatkin ovat samanlaiset – vasemmisto luopuisi omavastuupäivästä ja oikeisto haluaisi niitä lisää.
P.S.
Hallitusohjelma on aina kompromissi, johon hallituspuolueet sitoutuvat yhdessä. Tämä tarkoittaa, että ministerit puolustavat ohjelmaa tai eivät ainakaan kampita sitä silloinkaan, kun ovat sen kirjauksista eri mieltä. Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.) rikkoi etikettiä kyseenalaistamalla sairaslomapäivän maksuttomuuden hoitoalalla vain kaksi päivää ohjelman julkistamisen jälkeen. Vastaavaa ei ole tapahtunut nais- tai miesmuistiin. Vielä ei tiedetä sitä, onko kyse tahallisuudesta eli kurittomuudesta vai tahattomuudesta eli kokemattomuudesta.