Mistä mahtaa johtua, että sote-päättäjille säästäminen on melkeinpä mahdotonta? Olisiko syy se, että olemme valinneet asiaa hoitamaan entisiä ja nykyisiä kuntapäättäjiä?
Kaikki, jotka vähänkään ovat seuranneet kuntien päätöksentekoa tietävät, ettei siinä kentässä ole koskaan onnistuttu mitään säästämään. Me äänestäjät olemme saaneet sen aikaan. Kukaan meistä ei äänestä ehdokasta, joka lupaa muuta kuin menojen kasvattamista. Vaaleissa ehdokkaana olevalle on poliittinen itsemurha, jos ei niin tee.
Samoin kävi maakuntavaaleissa. Valinta kohdistui ehdokkaisiin, jotka lupasivat säilyttää kaiken entisen, jos tulevat valituksi. Tulivathan he.
Nyt he yrittävät pitää lupauksensa vastustamalla kaikkia uudistuksia. Kuten voimme tiedotusvälineistä lukea, sen he osaavat hyvin. Budjetti ylitetty liki 100 miljoonalla ja jääty odottamaan, että valtio, veronmaksajat, hoitaa.
Kunnissa se olisi helppoa. Nostetaan vain veroäyriä tarpeen mukaan, samaa tahtia menolisäysten kanssa. Ymmärrän päättäjien tuskan maakuntahallinnossa, kun tätä mahdollisuutta ei ole. Toivottavasti ei koskaan tulekaan. Muuten sama menojen kasvattaminen kuin kunnissa jatkuisi loputtomiin.
Lapissa, missä yhdistettiin kaksi sairaanhoitopiiriä, "siltarumpupolitiikka" tulee erikoisen hyvin näkyviin. On Kemi–Tornio vastaan muu Lappi. Asetelma sotkee päätösten tekoa entisestään.
Nyt alkaa näyttää siltä, että monien Kemin sairaalan puolustajien toive toteutuu odotettua nopeammin. He pääsevät oululaisten hoiviin. Ettei vain jäisi heille luu käteen.
Kuntavaalien läheisyyskin on päätösten teon taustalla. Aluehallinnossa olevat valtuutetut, monet heistä päättäjinä kunnissaankin, vetävät kotiin päin kaikin voimin. Lieneekö kuntavaali mielessä. Äänet ovat tärkeitä niissäkin vaaleissa.