Paliskuntain yhdistyksen vuosikokouksessa eli Poroparlamentissa nähtiin tiistaina yllättävä mielenilmaisu, kun 11 saamelaispaliskuntaa marssi ulos ilmoittaen, ettei yhdistys edusta enää jatkossa niitä, eikä myöskään saamelaista poronhoitoa.
Ulosmarssijat perustelivat lähtöään puheenjohtajakisalla, missä Sattasniemen paliskunnan Matti Riipi voitti vastaehdokkaana olleen Tiina Sanila-Aikion. Hän on väistyvä varapuheenjohtaja ja saamelaiskäräjien ex-puheenjohtaja, joka toimii Saamelaispaliskunnat ry:n puheenjohtajana. Siihen kuuluu 11 saamelaispaliskuntaa – Hammastunturi, Kaldoaivi, Käsivarsi, Muddusjärvi, Muotkatunturi, Näkkälä, Näätämö, Paatsjoki, Paistunturi, Saalivaara ja Vätsäri – jotka kaikki osallistuivat ulosmarssiin.
Niin ikään saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluvat Ivalon ja Lapin paliskunta eivät kuulu kyseiseen yhdistykseen. Lapin paliskunnan Antti Äärelä valittiin Paliskuntain yhdistyksen varapuheenjohtajaksi.
Eriävässä mielipiteessä kerrotaan poistumisen syyksi, ”ettei Paliskuntain yhdistys ole sääntömääräisen työnsä yhteydessä huomioinut yhdenvertaisesti ja asianmukaisesti saamelaisen poronhoidon asemaa tai etua, eikä siten toiminut työssään perustuslain edellyttämällä tavalla”.
Sitä, miten yhdenvertaisuutta ei ole huomioitu, mielipiteessä ei tarkemmin kerrota.
Sanila-Aikion mukaan saamelainen poronhoito häivytetään näkymättömiin, kun puhutaan pelkästä poronhoidosta. ”Eteläiset paliskunnat eivät halua tunnustaa saamelaista poronhoitoa ja haluavat jopa määritellä sen saamelaispaliskuntien puolesta”, hän sanoo ja muistuttaa, että saamelainen poronhoito eroaa suomalaisesta paljon (LK 7.6.).
Ulosmarssi oli kaikesta päätellen etukäteen suunniteltu teko. Ulosmarssijat eivät salaa tavoitettaan – omaa etujärjestöä omine hallintoineen.
Saamelaispaliskunnat ry:llä ei ole juridista asemaa ja sen saavuttaminen vaatinee lainmuutoksen. Kyseiseen yhdistykseen kuuluvat paliskunnat eivät voi virallisesti erota Paliskuntain yhdistyksestä, johon kuuluminen on kirjattu poronhoitolakiin.
Pohjoisimpien paliskuntien lähtö on kova isku 1948 perustetulle Paliskuntain yhdistykselle. Se ei nauti enää koko poroelinkeinon luottamusta.
Yhdistys tuskin hyväksyy kilpailevaa edunvalvojaa samoille palkisille. Edessä voi olla pitkä riita ja pahimmassa tapauksessa pysyvä hajaannus. Paliskuntia on kaikkiaan 57, mutta ulosmarssijat edustavat neljäsosaa porollisista ja heidän hallussaan on lähes kolmannes kaikista poroista.
Ulosmarssissa on kyse poliittisesta teosta, jolla ulosmarssijat viestivät halusta vaikuttaa omiin asioihinsa.
On hyvä muistaa, että saamelaisen kulttuurin ydin on poronhoidossa. Ruotsissa ja Norjassa poronhoito on vain saamelaisten elinkeino. Onko se myös Suomen saamelaisten lopullinen tavoite?
P.S.
Utsjokelainen poronomistaja Asko Länsman ehdotti saamelaispaliskuntien yhteistä yhdistystä saamelaiskäräjien ensimmäisessä täysistunnossa 2016. Länsman oli tuolloin Paliskuntain yhdistyksen hallituksen jäsen ja saamelaiskäräjien varajäsen. Yhdistys perustettiin 2018 ja sen oli määrä toimia saamelaisen poronhoidon edunvalvojana. Viisi vuotta myöhemmin Saamelaispaliskunnat ry – Sámi bálgosat – näyttää saavuttaneen alkuperäisen päämääränsä. Tosin lakiin kirjattu vahvistus edunvalvonta-asemalleen yhdistykseltä edelleen puuttuu.