Ruotsissa metsät sitovat hiiltä, Suomessa ei. Ruotsissa turve uusiutuu, Suomessa ei. Ruotsissa ei ole perintöveroa, Suomessa on. Ruotsin talous kasvaa, Suomen ei. Ruotsi ei velkaannu, mutta Suomi velkaantuu nopeiten Euroopassa.
Suomi on metsäkiistojen maa – Natura-alueet, avohakkuut, metsän lannoitus, soiden kuivatus, teollisuuden liikahakkuut ja nyt hiilidioksidipäästöt/nielut. Edellinen tieteellinen skandaali oli 1980-luvun lopun väittämä Lapin havumetsien pystyyn kuolemisesta puiden neulaskadon takia. Monta yliopiston väitöstutkimusta julkaistiin, mittausta ja koealaa perustettiin.
Ruotsissa turve on uusiutuva luonnonvara, Suomessa ei. Tämä perustuu kolikonheitolla tehtyyn päätökseen, ei järkeen. Eduskunnan suuressa valiokunnassa vihreiden Tuija Brax esitti 5.12.2000, ettei turve voi olla uusiutuva luonnonvara. Asiasta äänestettiin, tulos oli 12–12. Koska asia haluttiin ratkaista, suoritettiin arvonta. Lopputuloksena oli päätös, ettei turve uusiudu.
Päätös on historiallinen. Missään muussa länsimaisessa demokratiassa ei ole tehty tiedettä kolikonheitolla.
Ruotsissa metsät sitovat hiiltä, Suomessa ne muuttuvat päästölähteiksi. Luken tutkimusprofessori Aleksi Lehtonen selitti Metsälehdessä eroa Suomen ja Ruotsin tulosten välillä sillä, että Ruotsissa luvut perustuvat mittauksiin, Suomessa Yasso07-mallinnukseen. Mittausten mukaan Tornionjoen itäpuolen metsät tuottavat hiilipäästöjä, mutta joen länsipuolen metsät sitovat hiiltä. Esimerkki on toki kärjistetty, mutta kertoo jotain mittaustavoista.
Olisiko niin, että Ruotsissa ideologia ei ole järkeä suurempi kuten meillä Suomessa? Ruotsissa ajatellaan kotimaata, meillä ehkä muuta.