Kotimaisen ruoantuotannon alasajo ei ole enää uhkakuva – se on todellisuutta. Tilojen määrä vähenee, tuottajahinnat ovat poljettu ja viljelijöiden usko tulevaisuuteen horjuu. Olisiko vihdoin aika herätä ja tehdä konkreettisia toimenpiteitä ennen kuin on liian myöhäistä?
Keskustalle tämä on kansallinen hätätila. Erityisesti täällä Lapissa, missä maatalous on osa alueen identiteettiä ja elinvoimaa.
Tuotannon hiipuminen uhkaa koko tuottajayhteisön tulevaisuutta. Ilman paikallista ruoantuotantoa emme voi puhua huoltovarmuudesta tai kriisinkestävyydestä – emme varsinkaan nykyisessä maailmantilanteessa.
Huoltovarmuus ei synny juhlapuheilla, vaan teoilla. Tarvitsemme päätöksiä, jotka turvaavat viljelijän toimeentulon. Investointeja, jotka mahdollistavat tuotannon jatkumisen myös pohjoisessa. Lainsäädännön on suojeltava tuottajaa markkinoiden epäreiluudelta.
Keskustalaisen ministerin johdolla aloitettu uudistustyö Reilun kaupan markkinalaista on vietävä käytäntöön tavalla, joka takaa viljelijälle oikeudenmukaisen hinnan – ei vain lupauksia, vaan todellisia muutoksia ja euroja.
Kotimainen ruoka on maailman parasta, turvallista, vastuullista ja jäljitettävää täyttäen korkeat ympäristö- ja eläinsuojelustandardit. Se on osa kansallista identiteettiämme ja kriisinkestävää yhteiskuntaa. Siksi sen puolustaminen ei ole vain maatalouspolitiikkaa – se on turvallisuuspolitiikkaa. On paradoksaalista, että Suomessa on täysin sallittua myydä kuluttajille elintarvikkeita, jotka on tuotettu tavoilla, jotka ovat lainsäädännöllä kielletty.
Nyt tarvitaan tekoja. Ei enää siirtelyä valiokunnasta toiseen, vaan päätöksiä, jotka näkyvät viljelijän arjessa. Kotimaisen ruoantuotannon alasajo voidaan pysäyttää – mutta vain, jos toimimme nyt.