Lapin sää: En­sim­mäi­nen 20 asteen ylitys mi­tat­tiin Yli­tor­niol­la – ke­säis­tä lämpöä jatkuu Lapissa he­la­tors­tai­hin saakka

Remontointi: Saa­ta­vuus hei­ken­ty­nyt osassa te­ras­si- ja sau­na­ra­ken­ta­mi­ses­sa käy­te­tyis­tä puu­la­jeis­ta – sota Uk­rai­nas­sa voi vai­keut­taa suo­ma­lais­ten re­mon­toin­tia

Kolumni

Ro­va­nie­men ja Luu­la­jan vah­vem­pi ver­kos­toi­tu­mi­nen hyö­dyt­täi­si mo­lem­pia – myös ete­läs­tä muut­ta­jil­le avau­tui­si­vat poh­joi­ses­sa kahden maan mah­dol­li­suu­det

Väinö Jalkanen on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti, joka opiskelee maankäytön suunnittelun ja liikennetekniikan diplomi-insinööriksi ja asuu puoliksi Rovaniemellä.
Väinö Jalkanen on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti, joka opiskelee maankäytön suunnittelun ja liikennetekniikan diplomi-insinööriksi ja asuu puoliksi Rovaniemellä.
Kuva: Jussi Pohjavirta
Koulmni

Lähiviikkoina Lapin yliopisto saa suuren joukon Etelä-Suomesta muuttavia uusia opiskelijoita. Koolla olisi paljon potentiaalisia veronmaksajia, osaajia ja aivokapasiteettia, Rovaniemen tulevaisuuden rakentajia – vaan kuinka käykään?

Mikäli vanhat merkit pitävät kutinsa, kuuden vuoden päästä ylivoimainen enemmistö heistä on palannut etelään. Mitä tapahtuu tässä välissä?

Paljon käytetään argumenttia, että työpaikkoja nyt vain sattuu olemaan enemmän Uudellamaalla. Tämän taakse piiloutuminen on kuitenkin vaillinainen ja itsepetokseen johtava vastaus.

Kyse on paljon vakavammasta ilmiöstä: siitä, että huomattava osa eteläsuomalaisista nuorista näkee Rovaniemen paikkana, jossa korkeintaan voi käydä hakemassa tutkinnon tai kenties tekemässä hetken töitä, jotta lopulta voi rakentaa elämän Etelä-Suomeen eli sinne, missä kaikki muutkin ovat ja missä menestyvien ihmisten kuuluu olla.

Tämän ajattelutavan laajuuden myöntäminen ja sen kääntäminen päälaelleen tulisi nostaa Rovaniemen tulevaisuusstrategian ytimeen.

Mutta kuinka sitten saisimme useamman Etelä-Suomesta muuttaneen nuoren tuntemaan, että hän on tullut jonnekin, jonne oikeasti haluaisikin jäädä? Yksittäistä kokonaisratkaisua ei tietenkään ole, mutta yksi lähestymistapa liittyy opiskelijan pohjoiseen kotiutuessaan kokeman uuden yhteisön ja sen tarjoamien mahdollisuuksien laajentamiseen.

Mutta kuinka sitten saisimme useamman Etelä-Suomesta muuttaneen nuoren tuntemaan, että hän on tullut jonnekin, jonne oikeasti haluaisikin jäädä?

Luulajan läheisyys yhtenä Pohjois-Suomeen asettumisen kannustimena on täysin alihyödynnetty resurssi.

Kuvitelkaamme, että ylioppilaskunnat Rovaniemellä, Oulussa ja Luulajassa järjestäisivät järjestelmällisesti kuukauden välein viikonlopun mittaiset karkelot toistensa luona vuorotellen vieraillen ja yhden tiiviin sosiaalisen yhteisön muodostaen.

Kun siis Boråsista Luulajaan tai Hyvinkäältä Rovaniemelle muuttaneet eivät aluksi tuntisi pohjoisesta ketään, pian he saisivatkin Tornionjoen molemmin puolin suuren joukon kavereita, joihin eivät olisi koskaan tutustuneet mikäli olisivat jääneet maittensa eteläosiin.

Suuremmassa yhteisössä avautuu enemmän mahdollisuuksia harvinaisempien harrastuslajien, kesätyövinkkien kuulemisen tai vaikkapa seurustelukumppanin löytämisen suhteen. Mukavan yhteisön rakentuessa myös työuran rakentaminen pohjoiseen tuntuisi houkuttelevammalta.

Siispä vinkkiä niin opiskelijajärjestöille, urheiluseuroille kuin kulttuuritoimijoille: ei muuta kuin viestiä Luulajaan ja tiivistä verkostoitumista pystyyn!