Kyläsuutari oli joskus toivottu ja odotettu vieras taloon. Kehityksen myötä suutarin työt vähenivät ja lähes loppuivat, tuli kumikenkäaika. Naapurin isäntä täytti vuosia. Juhlapuheessa sukulainen kertoi, kuinka ison, menestyvän talon isännästä piti tulla suutari, mutta tilanteet muuttuivat ja kaikkien edun mukaista oli, että osattiin elää kehityksen mukana.
Ammattikalastus oli aikanaan tärkeä elinkeino. Pääministeri Holkerikin kehotti syömään silakoita, kun lama-aika kuritti Suomea. Yhteiskunnan varallisuuden myötä kalastus ei enää anna yksin riittävää toimeentuloa. Onko ammatille käymässä kuten suutareille, pitää sopeutua uuteen tilanteeseen?
Yhteiset luonnonvarat, kuten kalakannat ovat vähentyneet ja niissä on vuosittaista vaihtelua. Kalastusta hallinnoi ja säätelee maa- ja metsätalousministeriö (MMM), vaikka vaelluskalojen hallinnointia on vaadittu siirrettäväksi ympäristöministeriöön, kuten muutamat maat ovat tehneet.
Suomessa ei ole pystytty sopeutumaan muutokseen ja varsinkin merikalastuksessa toimitaan vanhan kaavan mukaan. Riittävätkö luonnonvarat?
Lohikannat ovat vanhojen patotilastojen mukaan vaihdelleet vuosittain. Saaliiden vähentyessä kalastusta on taloissa vähennetty eli tehty tärkeämpiä töitä. Yleisesti on tiedossa, että lohikanta on taantunut. Kaikkien edun mukaista on, että kalastusta säädellään oikeasuhtaisesti merellä ja joessa.
Joskus Tornionjoen lohikantaa säädeltiin rauhoittamalla tyhjä joki ja merikalastus sai jatkua kuten ennenkin. Liekö virkamiehiä ja ministeriäkin vaivannut siirtomaa-ajattelu, kun jokivartiset olivat valittaneet asiasta.
Myöhemmin ministeri Hemilä teki ratkaisun, josta olemme saaneet nauttia 40 vuotta. Hän rajoitti meripyyntiä, jonka seurauksena lohi palasi sukupuuton partaalta Tornionjokeen.
Tutkimuksissa on havaittu, että joen tuottamat lähes 2 miljoonaa vaellusmolttia vuodessa ovat hyviä selviytyjiä merivaelluksella – yksi vaellussmoltti vastaa 2–3 istukasta. Kaiken tämän Tornionjoki tekee ilmaiseksi ja hyöty tulee koko Itämeren alueelle.
Lappi-brändi ja matkailu tarvitsevat elävät jokensa. Vaelluskala on elintarvike, mutta myös erinomainen matkailutuote. Kaikkia tulee kohdella Suomen, Ruotsin ja EU:n perusoikeuslainsäädännön mukaan tasapuolisesti samassa asiassa, eikä ammatteja ja alueita tule asettaa vastakkain.
Varusmiesaikana puhuttiin suutareista, mutta jäi arvoitukseksi, miksi räjähtämätön ammus on suutari. Siihen oli ladattu paljon tehoa, voimaa ja kehittämistyötäkin, mutta kaikki jäi käyttämättä. Arvostettu suuutarin ammattikunta kutistui, melkein katosi.
Kansantaloudellinen etu on pakko ottaa huomioon, kun on valittava, miten yhteisiä, uudistuvia luonnonvaroja käytämme.