Vuosia sitten keskusteltiin suurista rautatiehankkeista Pohjois-Suomeen. Kyse oli Jäämeren radasta. Nyt puhutaan etelärannikolle suunnitellusta tunnin radasta Helsingin ja Turun välille. Pohjoisen radalle suuntia on kaksi, Pohjois-Ruotsin poikki tai Kirkkoniemeen.
Kun samaan aikaan pohjoisessa kaavaillaan Soklin ja muiden malmioiden hyödyntämistä, on asiaan tartuttava vihdoin vakavasti. Ydinpolttoaineen raaka-ainetta löytyy myös, ja kaivoshankkeet tulevat vääjäämättömästi toteutumaan ennen pitkää. Myös puutavaran kuljetus rautateitse on jo isoa.
Jos iso hanke osataan suunnata oikein niin, että se palvelee koko Suomea, hyöty on valtava. Ratahanke on suunnattava siten, että kaivoshankkeet sijoittuvat radan varrelle mahdollisimman hyvin. Samalla saadaan turisteille uusia näkymiä.
Tulee entinen Petsamo nikkeleineen mieleen. Myös matkailun luonne tulee ennen pitkää muuttumaan. Pelkkä lentäminen ei ehkä ole ainoa siirtymätapa. Rata on energiaystävällisempi ja vähemmän saastuttava.
Iso Inarinjärvi rantoineen on hieno kokemus vaikka junan ikkunasta katsottuna. Tällainenkin mielikuva sallittaneen. Näin talouden paikallista tasapainoa voitaisiin vahvistaa hyvällä tavalla, pohjolamme saisi uutta ilmettä. Porotalouden asiat ovat järjestettävissä, jos tahtoa riittää.
Asioita tulee aprikoida pitkäjänteisesti, vuosikymmeniä eteenpäin. Ei kuitenkaan jahkailemalla, vaan reippaasti. Ei tarvita uutta Sokli-jahkailua. Vauhtia päättäjät. Pidetään pohjoisessa puolemme ja suitset omissa käsissämme.