Tähtijuttu: Kak­sois­mur­ha toi kyy­ne­leet lau­ta­mie­hen silmiin – min­kä­lais­ta on maal­lik­ko­tuo­ma­ri­na toi­mi­mi­nen?

Rakentaminen: Pel­ko­sen­nie­men koulu val­mis­tuu rii­tai­sis­sa tun­nel­mis­sa – pääu­ra­koit­si­ja: "En kom­men­toi"

Pääkirjoitus : Pe­rus­suo­ma­lai­set ei ole luo­pu­nut EU-ero­haa­veis­taan – se on yl­lät­tä­vää ti­lan­tees­sa, missä Suomen erosta hyö­tyi­si vain hyök­käys­so­taa käyvä Venäjä

Rei­kä­tuo­lin tar­koi­tus kiin­nos­taa Sa­vu­pirt­ti-kä­vi­jöi­tä - iso­van­hem­pien kan­nat­tai­si käyttää lap­sen­lap­siaan mu­seois­sa

”Museovierailun tärkeys tulee siinä, että näkee kuinka asiat ovat kehittyneet ja kehittyvät edelleen”

-
Kuva: Fanni Frant

Meripuiston laella sijaitseva Yli-Jaakheikin savupirtti on yksi Kemin suosituimmista nähtävyyksistä.

–Tänä kesänä ihmisiä on vieraillut pirtissä jo noin 700, Savupirtissä oppaana työskentelevä museotyöntekijä Arto Laakso toteaa.

Kotimaanmatkailu on yleistynyt korona-aikana, joten Kemi houkuttelee matkakohteena. Savupirtissä on vieraillut tänäkin kesänä ihmisiä ympäri Suomea, jopa Helsingistä asti. Vilkkaimmat päivät Laakson mukaan ovat Easy Living-lauantait. Ennen korona-aikaa vierailijoita on käynyt myös ulkomailta, kuten Venäjältä, sekä suomalaisia siirtolaisia ihan ympäri maailmaa.

–Tämä on mielenkiintoinen työ. Näkee paljon erilaisia ihmisiä, jonka lisäksi oma tieto karttuu, Laakso Kertoo.

Meripuisto on Laakson mukaan hienossa kunnossa, nyt kun aurinkokellokin on saatu taas pystyyn. Pirtillä onkin hyvä sijainti kiinnostavassa ympäristössä.

Tuija Fagerlund on tullut Kemiin Mikkelistä asti. Alunperin tarkoituksena oli mennä Ouluun.

–Kaverini on kotoisin Kemistä, enkä ole ikinä käynyt täällä, joten tulin tänne päiväreissulle, Fagerlund kertoo.

Taidemuseovierailun yhteydessä Fagerlundille annettiin museopassi, johon voi kerätä leimoja museovierailuista. Leimoilla voi osallistua arvontaan, jossa on palkintona 30 euron lahjakortti museokauppaan.

Rakennus uhkuu historiaa

Savupirtit olivat aikanaan hirsitaloja, joissa toimi lämmityksenä kivistä ladottu uuni. Savupirtti oli tyypillinen suomalainen asumismuoto keskiajalta noin 1800-luvulle asti. Yli-Jaakheikin savupirtissä ei alkuperäistä uunia ole, mutta se on pyritty rakentamaan samanlaiseksi, kuin kuuluisi olla. Yli-Jaakheikin savupirtti on noin 200 vuotta vanha ja alunperin se rakennettiin Muurolaan 1796, josta se uitettiin lautalla Kemijokea alas Maulaan 1831.

Vuonna 1949 Kemin Kotiseutu- ja Museoyhdistys ry. osti pirtin ja se pystytettiin talkoovoimin Meripuistoon vuonna 1950, jonka jälkeen vuodesta 1951 pirtti on palvellut museovieraita. Myöhemmin Kemin kotiseutu- ja museoyhdistys lahjoitti pirtin Kemin kaupungille vuonna 1990. Pirtin perustusta, lattioita sekä ikkunaluukkuja kunnostettiin kesällä 2010.

Laakso kertoo luulevansa, että pirtti on uudelleenrakennettu väärin päin, sillä tyypillistä onollut, että se seinä, jossa on eniten ikkunoita, on kohti etelää. Arto Laakso kertoo vierailijoille, mitä nämä tahtovatkaan tietää pirtistä.

Aluksi lähdetään liikkeelle pirtin tarinasta, sekä uunista ja sen käytöstä. Muista esineistä ja niiden käytöstä saa lisätietoa kysymällä.

Ihmisten elämä pirtin ajalta kiinnostaa.

–Vapaa-aikaa on tuohon aikaan ollut kovin vähän, kun töitä on pitänyt tehdä jatkuvasti. Lisäksi ihmisiltä on vaadittu lihasvoimaa, kun pirtitkin on rakennettu omin käsin, joskus hevosia apuna käyttäen, Laakso kertoo.

Myös puiden hankinta ja niiden toimitus pirttiin on ollut tehtävä omin käsin. Pirttiä on lämmitetty tarpeen mukaan, Suomen kylmässä talvessa ehkä jopa päivittäin.

Pirtistä löytyy myös pari esinettä, joihin kävijöiden huomio usein kiinnittyy. Reikätuoli kiinnostaa monia.

–Kun lapsi on juuri oppinut tai oppimassa kävelemään, oli helppoa nostaa tämä reikätuoliin, että saisi rauhassa tehdä omia hommiaan, eikä pitäisi juosta koko ajan lapsen perässä, kertoo Laakso.

Osa ihmisistä tunnistaa joitain esineitä tai ainakin huomaa yhtenäisyyksiä pirtin tavaroiden ja nykyajan tavaroiden välillä.

–Museovierailun tärkeys tulee siinä, että näkee kuinka asiat ovat kehittyneet ja kehittyvät edelleen. Siksi on hyvä, että esimerkiksi isovanhemmat tuovat lapsenlapsiaan museoihin. Ei sitä aina tajua, miten pitkä kehityskulku jonkin itsestäänselvyyden takana voi olla, Laakso kertoo.