Re­hel­li­nen rak­kaus­kir­je: ”Häpeä ei kuulu mi­nul­le.”

Illusia Juvani taiteilijaresidenssinsä edustalla. Kahden kuukauden residenssijakson aikana valmistuu mm. videoteoksista koostuva näyttely.

Keltaisessa, tunnelmallisessa puutalossa valmistuu videotaideteoksista ja objekteista koostuva taidenäyttely, joka kantaa nimeä Ylitornio Exit. Kuvataiteilija Illusia Juvanin työhuoneeseen on pystytetty valoja ja taustakangas kuvauksia varten. Pöydillä näkyy metallinen, keskeneräinen objektitaideteos ja lääkepakkauksista valmistettu kruunu. Ulkona on kesäinen Tornio, jossa Juvani asui ja opiskeli 2000-luvun puolivälissä. Sen jälkeen opinnot veivät ensin Tampereelle, sitten Helsinkiin.

Kun näyttely on valmis, Juvani palaa Helsinkiin, jossa odottavat ystävät, valittu perhe ja työ – elämä, jonka hän on Helsinkiin rakentanut. Työskentely pohjoisessa on kuitenkin antanut paljon:

– Täällä on ihanan paljon tilaa, se on tehnyt työskentelystä helppoa, Juvani vertailee Aineen taidemuseon residenssiä ja helsinkiläistä yksiötään.

Torniosta Juvani on tehnyt matkoja Ylitorniolle, jossa kuvaa osan näyttelyn teoksista. Suhde Ylitornioon on ristiriitainen:

– Arvostan esimerkiksi luonnon kauneutta nykyään eri tavalla. Mutta siellä koettu ulkopuolisuus on ollut vaikea karistaa pois, hän kertoo.Joskus Ylitorniolle palatessa Juvanista tuntui, että hän taantui samaksi ihmiseksi, joka hän oli siellä asuessaan.

– Lopulta tiedostin asian ja pyrin siitä tietoisesti eroon. Aloin niin sanotusti hankalaksi, Juvani naurahtaa.

Nykyään hän löytää Ylitorniolta ikään kuin oman haamunsa: hahmon tunnistaa itsekseen, mutta se tuntuu todella kaukaiselta. Nyt joitain kipeitä kokemuksia pystyy tarkastelemaan aiempaa objektiivisemmin.

Ylitornio Exit ei kuitenkaan pyri järkyttämään.

– Ei tämä mikään kohunäyttely ole, Juvani sanoo ja kuvaa töitä enemmänkin herkiksi.

– Näyttelyni on rehellinen rakkauskirje paikkakunnalle ja ihmisille, jotka ovat kohdelleet minua väärin. Lahjoitan tällä näyttelyllä takaisin häpeän, jolla minua yritettiin painaa alas. Se häpeä ei koskaan kuulunut minulle, Juvani kertoo.

Vihaa hän ei tunne sen paremmin Ylitorniota kuin sen ihmisiäkään kohtaan.

– Ei ole kyse vihasta. Ylitornio ja näyttelyni nimi ovat muodostuneet pikemminkin eräänlaiseksi symboliksi, hän kuvailee.

Juvanin töissä näkyy usein myös huumoria ja satiiria. Tulevan näyttelyn työt kuitenkin poikkeavat sävyltään aiemmista:

– Tämä näyttely on omaelämäkerrallisempi ja tarinallisempi. Olen suhtautunut näihin töihin yllättävänkin vakavasti.

Juvani tietää töidensä myös provosoivan ihmisiä.

– Tiedän miten pakkaa sekoitetaan ja mitä nappeja painaa. Kyllähän minä sitä hyödynnän, hän kertoo. Joskus provosointi on tahatonta, mutta tätä Juvani ei koe ongelmaksi:

– Provosoituminen kertoo enemmän provosoitujasta kuin minusta. Reaktio on merkki siitä, että työtä täytyy jatkaa.

Muunsukupuolisen taiteilijan töissä eräs kantava teema on sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus.

– Voin esittää miestä tai naista esimerkiksi teoksissani. Silloin taustalla on yleensä joku tarkoitus, hän kuvailee.

Mutta ollessaan vain rennosti omana itsenään, hän kertoo olevansa sekoitus miestä ja naista. Hän kertoo tienneensä asian jo lapsena, vaikkei asialle ollutkaan sanoja:

– En ajatellut olevani transihminen, koska en tiennyt koko termiä. Mutta tiesin silti aina, etten ole mies enkä nainen, Juvani kertoo.

Oma nimi, Illusia, löytyi vuosien miettimisen jälkeen. Nimeen kiteytyy monia merkityksiä: viittaus Pessi ja Illusia -satuun, valon ja varjon kontrasti, kunnianosoitus omalle äidille. Nimen löytyminen oli merkittävä hetki:

– Itkin silloin varmaan tunnin. Tunnereaktio oli niin voimakas, että tiesin nimeni löytyneen, Juvani kertoo.

Juvani pyrkii vaikuttamaan taiteellaan ja ottamaan kantaa.

– Elämme yhä heteronormatiivisessa yhteiskunnassa ja sen täytyy muuttua, hän toteaa.

Heteronormatiivisuudella tarkoitetaan oletusta, jonka mukaan olisi vain kaksi vastakkaista, toisiinsa vetoa tuntevaa sukupuolta. Oletus ei pidä paikkaansa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kohdalla. Juvani kertoo nuorena kaivanneensa julkisuuteen kuvastoa, johon samaistua. Samaa hän uskoo lasten ja nuorten tarvitsevan nykyäänkin. Hän puhuu koululaitoksen, kasvatuksen ja ajantasaisen tiedon merkityksestä.

–  Moninaisuus täytyy huomioida koulutuksessa. Ehkä se nykyään toteutuu paremmin kuin minun kouluaikanani?, Juvani miettii.

Juvani korostaa, että on tärkeää tarkastella kriittisesti omaakin toimintaa ja ajatuksia:

– Me kaikki olemme jossain määrin homo- ja transfobisia, misogynistisiä ja rasistisia, koska olemme sisäistäneet nämä asiat kulttuurista. Joten aina täytyy harjoittaa myös itsereflektiota ja kriittistä toimintaa. Sitä on olla feministi.