Toisin kuin viimeaikaisissa mielipidekirjoituksissa on esitetty, KHO:n ratkaisun KHO 2021:77 ydin ei koskenut lyhytvuokraustoimintaa – se ainoastaan sivusi sitä. Tosiasiassa ratkaisun ydin koski kunnan toimielimen velvollisuutta tutkia ja selvittää sen käsiteltävänä olevien asioiden laatua ja laajuutta riittävissä määrin ennen päätöksentekoa.
Onko siis ihme, että KHO:n ratkaisusta ei saada yleistä oikeusohjetta lyhytvuokraustapausten rajanvetokysymyksiin, kun ratkaisun ydin koski kunnan toimielimen passiivisuutta – ei lyhytvuokraustoiminnan rajanveto-ongelmia?
Lyhytvuokraustoimintaa koskeva oikeuskäytäntö on ollut sekä johdonmukaista että yksiselitteistä: kiinteistöllä harjoitettavan toiminnan luonnetta on tarkasteltava tapauskohtaisesti ja mikäli kyse on olennaisesti rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen vastaisesta toiminnasta, toimintaan tulee puuttua.
Yksittäistapauksia koskevat rajanveto-ongelmat eivät ole juridiikalle vieraita. Yksittäisten rajanveto-ongelmien olemassaolo ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö valtaosassa tapauksia rajanveto olisi varsin selkeää ja yksiselitteistä.
Rajanveto-ongelmia lietsoo pääosin ala itse, sillä keskustelun ohjaaminen rajanveto-ongelmiin taikka siihen, että kaikkien tulisi kärsivällisesti odottaa uutta lainsäädäntöä, siirtää huomion pois itse olennaisesta: harjoitettavan toiminnan tosiasiallisesta luonteesta sekä sen vaikutuksista.
Huomionarvoista on, että nykylainsäädäntö ei lähtökohtaisesti mahdollista majoitustoiminnan harjoittamista asuinkortteleissa tai -rakennuksissa. Tämän vuoksi alan toimijat usein vaativatkin, että väitetysti epäselvälle asiantilalle ei tulisi tehdä mitään, ennen kuin uusi asiaa koskeva lainsäädäntö on astunut voimaan.
Mikäli Rovaniemen kaupungin viranhaltijat sekä luottamushenkilöt haluavat toimia lain mukaisesti, tulisi heidän ilman aiheetonta viivytystä selvittää käsiteltävänään olevat asiat riittävällä laajuudella sekä ratkaista ne ratkaisuhetkellä voimassa olevaan lakiin perustuen.