Moottorikelkka rantautui Lappiin 1960-luvun alussa. Ensimmäisiä kelkkareittejä alettiin Metsähallituksen toimesta suunnitella 1970-luvun puolivälissä. Nyt verkosto kattaa reittejä 2 935 ja uria 5 000 kilometriä. Tämä on osaltaan luonut edellytykset kelkkailun kehitykseen ja suosioon maakunnassamme.
Kelkkoja Suomessa on noin 170 000 – 80 prosenttia käyttökilometreistä ajetaan keskivertotalvena Lapissa.
Lapin liitto tilasi suunnittelutoimisto Rambollilta selvityksen moottorikelkkailun aluetaloudellisista vaikutuksista Lapin maakunnassa 2014. Selvitysraporttiin pohjautuen liiketoiminnan tulovaikute päivitettynä vuoteen 2023 oli noin 732 miljoonaa euroa. Paljonko maakunnassamme on yritystoimintaa, jossa liikkuvat tällaiset rahamäärät?
Vuosina 2017–2018 tehtiin eri ministeriöiden rahoittama moottorikelkkailun edellytysten kehittäminen, niin sanottu MOKEMA-hanke, jonka sisältö, anti ja vaikute jäi laihaksi.
Kelkkailun yli 60-vuotisen historian aikana ovat sen luonnolle aiheuttamat haitat ja vahingot jääneet mitättömiksi. Kelkan valmistajat ovat kantaneet vastuunsa ja kehittäneet entistä pienempipäästöisiä moottoreita.
Rovaniemellä toimiva kelkkatehdas on tuonut markkinoille ajan henkeen kuuluvan sähköllä toimivan mallin. Moottorikelkasta on tullut “ekohyödyke”.
Kelkkailijat maksavat valtion kassaan polttoaineverona yli 50 miljoonaa euroa vuodessa. Aikoinaan tieliikenteestä kerätyt polttoaineverot olivat korvamerkittyjä, joista 10–12 prosenttia piti käyttää teiden kunnostukseen. Tällä kaavalla pitäisi kelkkailun käyttöolosuhteita, reittejä ja uria kunnostaa vuosittain viidellä miljoonalla eurolla.
On suorastaan häpeällistä katsoa esimerkiksi Rovaniemellä, miten kelkkasafarille haluavat matkailijat joutuvat kokemaan elämyksen “sikapattireiteillä”.
Rovaniemelle perustettiin 1992 niin sanottu kelkkapooli, joka keräsi “hattu kiertää”-periaatteella 50 000 markkaa urien lanaamiseen. Sama rahankeräysmalli on valitettavasti osiltaan vieläkin käytössä monilla paikkakunnilla. Tarve kelkalla liikkumiseen alkaa heti, kun ensilumi on maassa, eikä kerätyillä varoilla pystytä reittien hyvää kuntotasoa ylläpitämään.
Ei ole oikein, että Lapissa kaupungit, kunnat, eri yhtiöt ja yrittäjät joutuvat maksajiksi. On luotava yhteiskunnallinen huolenpitojärjestelmä, joka takaa reittien jokapäiväisen kunnossapidon. Näin osaltamme takaamme kelkkailun tuoman valtavan talousvaikutteen maakunnallemme, sekä käytön suuntautumisen pääosin hyvin hoidetuille reiteille ja urille.
Me kelkankäyttäjät olemme reittimaksut ja kunnostukset jo maksaneet. Vaadinkin, että tahot ja edustajat, jotka maakuntamme etuja valvovat, hoitavat rahat välittömästi valtion kassasta.