Jokainen tiedostaa edes jollain tasolla, että elämme suuren epävarmuuden aikaa. On sota Euroopassa, ilmastonmuutoksen mukanaan tuomaa epävarmuutta ja väestön ikärakenteen tuomat haasteet tuleviin vuosiin.
Viimeinen asia, jota Suomi tässä ajassa kaipaa, on polarisaatiota ja vastakkainasettelua lietsova hallitus. Sellainen meille näyttää suurella todennäköisyydellä muodostuvan. Vaalipuheissaan Suomen pelastajiksi itseään tituleeranneet tahot ovat ideologiansa sokaisemana pyörittämässä Suomi-neitoa sellaiseen tanssiin, että oksat pois!
Kokoomuksen haaveilema ay-liikkeen heikentäminen tarkoittaisi pääasiassa naisvaltaisen tahon heikentämistä. Suomalainen ay-liike on naisvoittoinen toisin kuin YTK, jossa on selvä miesenemmistö.
Vastakkainasettelun syventämisen sijaan uuden hallituksen pitäisi pureutua todelliseen ongelmaan, työvoimapulaan. Meillä on Suomessa paljon työttömiä, jotka eivät kelpaa työnantajille. Ongelma on koulutusvaje ja nimenomaan miesten sellainen. Ilman toisen asteen tutkintoa ei työtä löydy. Onneksi Marinin hallitus teki päätöksen oppivelvollisuuden jatkamisesta.
Edellä mainitun lisäksi Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa. Tarvitsemme enemmän suomalaisia. Perheitä, jotka haluavat asettua tänne ja juurtua osaksi yhteiskuntaamme. Mitä paremmin tulevat päättäjät onnistuvat tässä, sitä vähemmän tarvitsemme kipeitä, epäreiluja ja loppujen lopuksi kalliiksi tulevia sosiaaliturvan leikkauksia. Todella toivon, että leikkauksia ei tehtäisi vain "koska mä voin".
Joskus aikanaan työnantajan pyrkimys oli työntekijöiden mahdollisimman korkea järjestäytymisaste. Haluttiin, että kaikki, myös maltillisimmat työntekijät kuuluisivat liittoon. Sovittiin työnantajaperinnästä ja ay-jäsenmaksujen verovapaudesta.
Ay-liikettä syytetään jarruttelusta ja poteroihin kaivautumisesta. Mitäpä jos sen sijaan kysyttäisiin, että miten voidaan parantaa tilannetta yhdessä. Ay-liikkeen uudistamisen ei pidä automaattisesti tarkoittaa sen heikentämistä.
Kirjoittaja on Tornion sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen puheenjohtaja.