Hautausmailla nähdään taas tänään lauantaina kynttilämeriä, kun vietetään pyhäinpäivää. Se on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien päivä, jota juhlitaan marraskuun alussa.
Pyhäinpäivällä on suomalaisille tärkeä merkitys, sanoo käytännöllisen teologian professori Auli Vähäkangas Helsingin yliopistosta.
– Sen näkee siitä, että se ei ole vain luterilaisille suomalaisille tärkeä, vaan se on myös esimerkiksi suomalaisille ortodokseille ja katolisille tärkeä. Eli niillekin, joiden perinteessä pyhäinpäivää ei samalla tavalla vietetä kuin luterilaisella puolella, hän sanoo.
Vähäkangas huomauttaa, että suomalaiset ovat yleisestikin ahkeria haudoilla kävijöitä. Tämä korostui erityisesti toisen maailmansodan jälkeen, kun moni oli kokenut henkilökohtaisen menetyksen.
– Sitä aikaisemminkin on käyty haudoilla, mutta sen jälkeen haudoilla käyminen tuli Suomessa paljon tärkeämmäksi kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa.
Haudoilla käydään nyt perhekunnittain
Kaupungistumisen myötä haudoilla käyminen myös pyhäinpäivänä väheni, kun sukuhaudat jäivät pitkien matkojen taakse. Sittemmin perinne on jälleen elpynyt.
– Nyt näkee, jos lähtee kävelylle kaupunkihautausmaille pyhäinpäivänä, että todella paljon tuodaan kynttilöitä muualla haudattujen muistolehtoon, Vähäkangas sanoo.
– Nyt halutaan käydä hautausmaalla perhekunnittain, pienet lapsetkin saattavat olla mukana, vaikka omat sukuhaudat olisivatkin kauempana.
Vähäkangas kertoo, että haudoilla käymisen merkitys liittyy tutkimusten mukaan kiintymyssuhteen jatkumiseen. Haudalla käydessä ja esimerkiksi kynttilän sytyttäessä oma tunneside edesmenneeseen muistuu.
Moni on tutkimushaastatteluissa sanonut, ettei halua jättää kuollutta läheistään yksin juuri pyhäinpäivänä.
– Kyllähän ihmiset totta kai muistavat ja muistelevat läheisiä ihmisiä myös kodeissa. Mutta kyllä se hautausmaa on aika tärkeä paikka monelle, Vähäkangas sanoo.
"Kuolemasta olisi hyvä puhua"
Pyhäinpäivän vietossa on nähtävissä myös muutoksia. Suurin muutos liittyy tuhkauksen nopeaan yleistymiseen. Nyt jo yli puolet suomalaisista tuhkataan. Vähäkangas kuitenkin arvelee, että ainakin toistaiseksi suurin osa tuhkista sirotellaan hautausmaille, joko muistolehtoihin tai sukuhautoihin.
Myös katsomusten moninaisuuden lisääntyminen vaikuttaa perinteisiin. Pyhäinpäivä ei ole merkityksellinen esimerkiksi Suomen muslimeille, sillä kyseessä on kristillinen juhla. Samasta syystä tunnustuksettomat suosivat usein muita päiviä vainajien muistamisessa, Vähäkangas huomauttaa.
Hän pitää hyvänä sitä, että kuolemasta puhutaan, esimerkiksi juuri pyhäinpäivänä. Hän sanoo, että tämän päivän suomalaisille kuolema on melko vieras asia eikä siitä haluta puhua liikaa.
Toisaalta korona-aika sekä nyt käynnissä olevat sodat ja levottomuudet ovat pysäyttäneet monet ihmiset miettimään kuolemaa.
– Mutta kyllähän meillä kuolemaa on laitettu instituutioihin. Kuollaan sairaaloissa ja ajatellaan, että vain vanhat ihmiset kuolevat, Vähäkangas sanoo.
– Itse ajattelen niin, että me kaikki kuolemme ja siinä mielessä kuolemasta olisi hyvä puhua.
Lähteenä myös evl. kirkko ja Helsingin yliopiston Almanakkatoimisto.