Onnettomuus: Au­toi­li­ja törmäsi ala­ikäi­seen pyö­räi­li­jään Iva­los­sa ja pakeni pai­kal­ta

Sää: Harmaa loska väistyy pian - ensi viikon hiih­to­lo­ma­lai­sil­le lu­va­taan jo au­rin­koi­sem­pia hiih­to­ke­le­jä

Kolumni

Pyhä sota met­säs­sä

Eila Valtanen, kolumnisti

Kun Aalistunturin hakkuut nostettiin julkisuuteen, mietin, mitä haukattavaa moto löytäisi paljakasta. Tunturi on määritelmän mukaan pehmeälinjainen vuori puurajan yläpuolella.

Demokratiassa kansalaisilla on oikeus kyseenalaistaa instituutioiden työtä. Metsäsodat ovat vanha ilmiö, moni muistaa vaikkapa Kessin ja Jerisjärven tien.

Metsätalouden suunnittelu on kehittynyt viime vuosikymmeninä radikaalisti osallistamisen, luonnonvarasuunnittelun ja tarkentuvan paikkatiedon avulla. Sodat jatkuvat silti. Ovatko vaatimukset osuvia?

Aluksi tuotiin esille paikallisten halu saada aikaan kansallispuisto. Aloitteen allekirjoittaneesta 40 henkilöstä 12 oli paikallisia. Ely-keskuksen mukaan alue ei yllä puistostatukseen.

Sen jälkeen kyseenalaistettiin Metsähallituksen ja koko Suomen metsäpolitiikka. Sodissahan pahiksen kulttuuri pannaan eholle. Metsäsotaveteraani Matti Liimatainen näyttäytyi televisiossa, rintamalla ovat nuorimukset.

Metsähallitus kertoo työstään avoimesti. Tämän sotatantereen hakkuissa poistetaan ylispuita taimikoiden päältä ja harvennetaan harvennusvaiheen metsää. Pääosa metsistä on syntynyt maanmuokkauksen ja metsänistutuksen tuloksena, osa luontaisesti.


Mikäli toimijat jaetaan hyviksiin ja pahiksiin eikä taloutta oteta huomioon, päädytään loputtomaan riitelyyn eikä luontokaan kiitä.


Metsälajeille jätetään säästöpuita, suojatiheikköjä ja kaikki kuolleet puut. Ekologisia käytäviä säilytetään, monimuotoisuus turvataan jo perustetun luonnonsuojelualueen ja luontokartoituksessa havaittujen arvokkaiden luontokohteiden säästämisellä.

Jaksollinen metsänkasvatus tekee metsistä mosaiikkia, syntyy reuna-alueita ja vaihtelevia eri-ikäisiä metsikkökuvioita. Eri metsälajit viihtyvät metsän eri kehitysvaiheissa. Jos pelkästään jatkuva kasvatus sallittaisiin, metsien taloustulos ja biodiversiteetti kärsisivät metsänkuvan yksipuolistuessa.

Jos jokaiselle maankäyttömuodolle, kuten absoluuttiselle suojelulle tai metsätaloudelle, varataan omia viipaleita slicing of the cake-politiikalla, jokaisen käyttömuodon intensiteetti kasvaa kunkin viipaleen sisällä. Se ei edistä monimuotoisuutta.

Jos nyt esillä oleviin metsiin on syntynyt auratuille ja istutetuille kuvioille kansallispuiston arvoisia, luontoarvojen takia suojeluun vaadittavia metsiköitä, eikö luontoarvoja voi kunnioittaa kaikkialla talousmetsissä ilman absoluuttista suojelua? Tämä älyllinen dilemma kutkuttaa aivoja. Luonto ei ole koskaan staattinen.

Kuuntelin Kanadan kenraalikuvernöörin Mary Simonin ja presidentti Sauli Niinistön isännöimää ilmastokeskustelua.

Yleisöstä kysyttiin, pitäisikö tutkijoiden ottaa etäisyyttä arktisella alueella toimiviin yrityksiin kuten öljynjalostajiin. Ottawan yliopiston professori Jackie Dawson tuumi, että ei missään nimessä.

Mikäli toimijat jaetaan hyviksiin ja pahiksiin eikä taloutta oteta huomioon, päädytään loputtomaan riitelyyn eikä luontokaan kiitä.

Kirjoittaja on metsänhoitaja.

Toivottavasti nautit tästä kolumnista

Lapin Kansan tilauksella pääset lukemaan kaikki tuoreimmat ja kiinnostavimmat sisällöt heti.