Kun astuin 1981 asepalvelukseen, olin asettanut tavoitteeni tykkimiesasentoon. Päätin suoriutua kansalaisvelvollisuudestani tavalla, joka vapauttaisi minut typerästä asepuvustani jo kahdeksan kuukauden käskytyksen jälkeen.
Lusmuilin, levytin, lepsuilin ja änkyröin niin, ettei yhdellekään kouluttajalleni jäänyt epäselväksi maanpuolustuksellisen motivaationi olemattomuus. Silti patterin komentaja esitti minua aliupseerikouluun, olinhan ampuma- ja erästystaitoinen ylioppilas.
Pyysin ja pääsin kapteenini puheille, missä onnistuin puhumaan itseni ulos johtajakoulutuksesta.