Heikki Luiro kirjoittaa (LK 15.6.), ettei Punaista tupaa kannata korjata. Hän perustelee mielipidettään väittämillä, jotka on syytä oikaista.
Saunan rakentaminen tuvan yhteyteen oli loistava idea. Sauna kuuluu lappilaiseen ja myös Rovaniemen kulttuuriseen perinteeseen. Harmi vain, että hanke julkisesta saunasta ei toteutunut, ainakaan toistaiseksi kun kumppani luopui hankkeesta.
Kirjoittajan mielestä tupa on hankalasti saavutettavissa, vaikka se on lähes keskellä kaupunkia. Siksi saunan suosio olisi taattu. Maailman parantaminen saunan lauteilla tuntuisi tavoiteltavalta asialta, onhan yhteisöllisyyteen liittyvät asiat tunnistettu ja hyviksi havaittu.
Lue myös: Punaista tupaa ei kannata korjata
Tuhopoltossa rakennus kärsi merkittävät vahingot. Kirjoittaja toteaa, että hirsirunko on vuorattu molemmin puolin, mutta silti hän on näkevinään heikkolaatuisen rungon. Auringon valossa hirsirungosta haihtuu ligniiniä, mutta satavuotiaassakin talossa haihtuminen olisi noin sentin luokkaa ja sekin vain eteläpuolen seinässä. Tuvan seinät on molemmin puolin vuorattu, joten väite rungon heikosta kunnosta perustunee olettamukseen tai peräti tietämättömyyteen.
Kirjoittaja moittii hirsirungon matalaa perustusta, mutta ei siitä ole sanottavaa haittaa rungolle, mikäli ns. kulttuurikerros ei ole kasvanut seinään kiinni. Kellari saattaa vaatia matalan perustuksen eli ns. multipenkkiratkaisun. Kellarin sortumankaan ei pitäisi olla ongelma sen korjaamiselle.
Ylä- ja alapohjan vuoliaisiksi kannattaa valita puut, jotka ovat valmiiksi lenkoja eli esijännitettyjä puita. Niitä löytyy routivien maiden metsistä, eivätkä ne suoristu painavistakaan kuormista.
Maatiloilla oli tapana suojata keväällä järvestä tai joesta nostettuja jäitä sahanpurulla. Jäätä tarvittiin maidon jäähdytykseen. Sahanpuru oli tuolloin ainoa eriste kuumaa kuin kylmääkin vastaan. Ala- ja yläpohjan sahanpurueristeet eivät ole hölynpölyä vielä tänäänkään, vaan toimivat yhä eristeinä siinä kuin mineraali- tai lasivillaeristeet. Puru läpäisee vesihöyryn osapaineen toisin kuin teolliset eristeet.
Tuvan vanhimmat ylä- ja alapohjaeristeet saattavat olla jopa turvetta, mutta sekin toimii eristeenä erinomaisesti. Sahanpuru sekoitettuna kuivaan kutterinpuruun on halpa ja kelpo eristemateriaali. Kastunut sahanpuru voidaan lapioida kompostiin tai kuivata ja käyttää uudelleen rakennuksen ala- ja yläpohjan eristeenä.
Hirsi ei tilapäisestä kastelusta perusta, joten sammutusvedestäkään kastunut puu ei lahoa nopeasti tai aiheuta muutakaan vahinkoa. Aikoinaan oli tapana uittaa rakennuspuita, paitsi ikkunan valmistukseen tarkoitettua puuta.
Hirsirakennuksen katkaiseminenkaan ei ollut tavatonta, myötäjäisinä saattoi koko pirttipääty matkata morsiamen mukana toiseen kylään. Päätyseinän paikkaaminen ei liene kummoinen asia kokonaisen pirttipäädyn rakentamiseen verrattuna.
Tuvan restauroinnissa Museoviraston asiantuntemus on ensiarvoisen tärkeää, jotta rakennuksen kulttuurihistoriallinen ja historiallinen arvo säilyisi. Korjaussuunnitelman laadinnassa ja rakentamisessa kannattaisi viraston neuvoja. Kirjoittaja arvioi korjauskulut sadoiksi tuhansiksi. Museoviraston ohjeiden mukaan toimittaessa kustannukset saattavat olla vain muutamia tuhansia satojen tuhansien sijaan, kun korjataan vain se, missä todella on korjattavaa. Rakennuksen arvo on juuri alkuperäisessä materiaalissa.
Kulkutautisairaalallakin on oma historiallinen merkityksensä, eikä sitä saisi ainakaan Rovaniemen historiassa vähätellä. Kulkutautisairaala on todistanut lähes yksinään Rovaniemen historiaa selviämällä kauppalan aikaisesta sodan tuhosta. Kuntalaisten laaja tahto taitaa sittenkin olla rakennuksen säilyttämisen, eikä purkamisen puolella.
Kirjoittajan mielestä tontille voitaisiin rakentaa uusi punainen tupa perinteiseen malliin. Mitä järkeä siinä on? Onko kyseessä jokin epämääräinen pelko vanhaa rakennusta kohtaan? Saattaahan kokemattomalle korjaajalle tässä olla haastetta, mutta en paljastaisi osaamattomuuttani ja ehkä myös pelkoani vähättelemällä julkisesti vanhaa rakennusta.
Vanhasta asemarakennuksesta olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä – sen ylväästä ja ryhdikkäästä olemuksesta – mutta varoitan ryhtymästä sen kunnostamiseen, sillä siinä ei ole kunnostamiseen viittaavaa tarvetta. Asemarakennukset on suunniteltu kestämään kovaa käyttöä, joten ne vanhattavat meistä vielä nuorimmatkin.
Ainoa toiveeni vanhaa asemarakennusta kohtaan on, että sitä ei valjastettaisi nykyaikaisiin ilmastointi- ja lämmöntalteenottohärpäkkeisiin. Sillä on käyttöarvoa tuollaisenaankin. Maakunnassamme on yllin kyllin tapauksia, joissa alun perin terveitä rakennuksia on onnistuttu tuhoamaan ilmastoinnin tai jonkin muun sopimattoman laiteasennuksen vuoksi.
Kirjoittaja antaa ymmärtää, että hänen mielipiteellään on laaja kuntalaisten tuki. Jotenkin minusta tuntuu, että kirjoittaja on yksin mielipiteittensä kanssa.
Kirjoittaja on Lapin rakennusperinne ry:n puheenjohtaja.