Työelämän kehittäminen painottui aikaisemmin erityisesti vanhempiin työntekijäryhmiin. Tavoitteena oli tukea työssä jatkamista, pidentää työuria ja myöhentää eläkkeelle siirtymistä.

Siitä ei ole pitkää aikaa, kun osa työntekijöistä vielä luokiteltiin ”ikääntyneiksi työntekijöiksi” 45 vuoden ikärajan jälkeen. Sittemmin näkemys loiveni ja alettiin puhua ”ikääntyvistä työntekijöistä”. Naureskeltiin, että ”kaikkihan me olemme ikääntyviä työntekijöitä”.