Pääkirjoitus: Pan­de­mia ja Venäjän hyök­käys Uk­rai­naan ovat jät­tä­neet il­mas­ton­muu­tok­sen var­joon­sa – pla­neet­tam­me elin­kel­poi­suus on yhä uhat­tu­na

Kolumni: Onko Lapilla edes­sään ener­giae­vak­kou­den aika?

Lentopallo: Pe­run­gan Poikien lii­ga­tai­val jatkuu sit­ten­kin – vii­mei­sen il­ta­päi­vän tukijat rat­kai­si­vat, että kai­vat­tu 55000 euroa saatiin kasaan

Kolumni
Tilaajille

Pro­le­tai­tei­li­ja kom­pu­roi kohti kult­tuu­ri­eliit­tiä – Aito työ­läis­kir­jai­li­ja kir­joit­taa, jos sii­vous­työl­tään ehtii

Kolumni

Olen pyörinyt taidemaailmassa koko aikuisikäni. Taustani on työväenluokkainen, ja sen kyllä huomaa. Olen kompuroinut normeihin, sääntöihin, koodeihin, tabuihin. Olen opetellut, oppinutkin. Mutta sisälläni olen vieläkin kompuroiva prole, tyrkky luokkakiipeilijä.

Luokkataustasta ei ole soveliasta puhua, ainakaan työväenluokkaisella tavalla, siis silleen suoraan. Habitukseni paljastaa, että en kuulu hillittyyn, huolettomaan, sivistyneeseen kulttuurieliittiin. Olen onnistunut koulimaan itsestäni suurinpiirtein salonkikelpoisen, mutta itsekasvatus on kestänyt kauan ja raoista pursuaa edelleen sitä sopimatonta, räikeää ainesta, joka paljastaa ulkopuolisuuteni.