Olen pyörinyt taidemaailmassa koko aikuisikäni. Taustani on työväenluokkainen, ja sen kyllä huomaa. Olen kompuroinut normeihin, sääntöihin, koodeihin, tabuihin. Olen opetellut, oppinutkin. Mutta sisälläni olen vieläkin kompuroiva prole, tyrkky luokkakiipeilijä.
Luokkataustasta ei ole soveliasta puhua, ainakaan työväenluokkaisella tavalla, siis silleen suoraan. Habitukseni paljastaa, että en kuulu hillittyyn, huolettomaan, sivistyneeseen kulttuurieliittiin. Olen onnistunut koulimaan itsestäni suurinpiirtein salonkikelpoisen, mutta itsekasvatus on kestänyt kauan ja raoista pursuaa edelleen sitä sopimatonta, räikeää ainesta, joka paljastaa ulkopuolisuuteni.
Romanttista taitelijaneron myyttiä on murrettu jo tovi, mutta silti se pitää pintansa.