Olen syntynyt aikaan, jolloin Sevettijärvellä oli vain muutama puhelin. Jos piti soittaa jollekin, niin ensin sitä suunniteltiin päiväkausia, sitten käveltiin rantaan kilometritolkulla, sitten soudettiin järven toiseen päähän ja lopuksi toivottiin, että puhelimen omistajan talossa olisi isäntäväki kotona tai ainakin ovi auki.

Yleensä ihmisillä oli myös radio, mutta sitä availtiin säästeliäästi, koska patterit olivat kalliita ja kuluivat loppuun nopeasti.