Keväällä 1993 maitomainoksista tuttu Teemu Selänne pyssytti kiekkoliiga NHL:ssä tulokkaiden maaliennätyksen. Hänestä tuli rakastettu hymypoika. Minäkin opin katsomaan Teemua ylöspäin.
Viime vuosina ex-maalitykki on laukonut ohi maalin. Selänteestä, 52, on tullut inisevä väärinymmärtäjä.
Twitterissä Selänne jaksaa kitistä veroista, sähkölaskusta ja viimeisimpänä lihansyönnin vähentämisestä. Siihen innoitti uutinen Suomen hallituksen pähkäilemästä ilmastoruokaohjelmasta, joka pyrkii vähentämään lihankulutusta.
Selvennyksenä hätääntyneille, ettei lihansyöntiä säännöstellä niin, että Sanna Marin tai Li Andersson tulee kotiin laskemaan lihapullia. Ohjelmassa esimerkiksi ruokahävikkiä halutaan vähentää roimasti, ymmärrystä ruoantuotannosta lisätä ja julkisissa hankinnoissa kasvispainotteista ruokaa lisätä.
Erinomainen juttu – paitsi Teemulle. Asiasta mitään tietämättä ja selvää ottamatta Selänne totesi populistisella varmuudellaan:
– Valtio päättää mitä ihmisten pitäis syödä niinkö? Kommaritouhua parhaimmillaan.
Huoh, Teemu. Ole hiljaa.
Sen verran Selänteeseen on tarttunut jenkkien kommaripelkoa, että Donald Trumpin kanssa golfiakin pelannut kiekkoveteraani on unohtanut hyvinvointivaltion meiningin.
Suomessa valtio on aina ohjannut, mitä ihmiset syövät. Olkoot esimerkkeinä vaikka kouluruoka, muuttuvat ruokasuositukset ja kuntien ruokailut. Eivät yksilöt näistä päätä.
Ihmetyttää, miksi Suomen tavoite vähentää lihankulutusta saa Kaliforniassa pihviravintolaa pyörittävän miljonäärin itkupotkimaan.
Toki kasvisruokaa vastaan voi argumentoida kuten Selänne Twitterissä:
– Kaikille kasvissyöjille tiedoksi, luontoa tuhotaan ihan samanlailla teidän papujen takia.
Ensinnäkin, lihantuotanto tekee edelleen valtavat päästöt, soijalla on suuri hiilijalanjälki ja sitä tuodaan valtavasti – rumpujen pärinää – tuotantoeläinten rehuksi.
Toisekseen, kukaan ei kiellä muilta syömistä. Syö mitä haluat.
Vihaan papuja ja olen allerginen soijalle, mutta vaihtoehtoja on. Sekasyönti on aivan jees, lihakin, mutta kasvisruuasta urputtaminen ilman sen syömistä on urpoa.
Harva on tarpeeksi rohkea nappaamaan kaupan hyllyltä jauhelihan sijasta herneproteiinista tehtyä jauhista kokeiluun, jos ei ole sellaista missään maistanut. Mahtavaa, jos kasvisruokaa saadaan tuotua enemmän esille vaikkapa kouluissa, teattereissa, urheilutapahtumissa ja kuntien tilaisuuksissa.
Luulisi Selänteenkin näkevän palavassa Kaliforniassa, mitä ilmastonmuutos on. Sitä ei yhden valtion lihansyöntitottumusten miettiminen pysäytä, mutta onneksi kaikki eivät ole pelokkaita pihviuskovaisia teemuja.