Mustat varsikengät narahtelevat, kun Camilla Huuhtanen kävelee puhelin kädessään sotilaskodissa ja pyydystää Pokémoneja.
Jääkäriprikaatin sotilaspastorin suosikkipeleihin kuuluvat myös Heroes of Might and Magic 3 ja Diablo 3.
Jälkimmäisestä varusmiehillä on tapana kuittailla Huuhtaselle, miten tämä on sortunutkin vapaallaan peliin, jossa helvetin lieskat roihuavat ja pimeyden voimat jylläävät.
Se naurattaa maastopukuista sielunhoitajaa.
– Diablossa olen naispuolinen munkki, joka murskaa maailman pahuuden. Sehän on oikeastaan työharjoittelua.
Huuhtanen on pannut merkille, että viimeistään sen jälkeen varusmiesten kynnys lähestyä rouva sotilaspastoria on alentunut merkittävästi.
Huuhtanen syntyi Lieksassa, luki teologiksi Joensuussa ja sai pappisvihkimyksen 13 vuotta sitten Kuopiossa.
Sen jälkeen hän työskenteli puolitoista vuotta pappina huomatakseen, ettei seurakuntatyö olekaan häntä varten.
Huuhtanen päätti hakeutua vapaaehtoisena varusmiespalvelukseen.
– Halusin välivuoden aikaa miettiä, mille alkaisin isona.
Aliupseerikoulun, kahden varuskunnan ja kahden kriisinhallintatehtävän kautta hän päätyi vuonna 2015 Sodankylään sotilaspastoriksi.
Huuhtanen sanoo, ettei voisi Itä-Suomen kasvattina elää ruuhka-Suomessa.
– Mutta pohjoisessa voin. Olen ulkoruokinnan ystävä. Täällä erämaat alkavat melkein oven takaa.
– Voisin asua vaikka Nuorgamissa tai Ivalossa, jos siellä olisi vaan alan töitä.
Työssään Huuhtanen elää varuskunnan arkea.
Sotilaspastori on erikoisupseeri, jolle kuuluvat määräajoin ammunnat, marssit, suunnistukset ja testit siinä kuin muillakin.
Päälle tulee papin työ.
Huuhtanen pitää saarnoja ja hoitaa kirkollisia toimituksia, opettaa varusmiehille etiikkaa ja huolehtii sotilassielunhoidosta.
Viimeinen vie työajasta eniten.
Huuhtanen löytää varuskunnasta paljon hengellisyyttä, "joskin erilaista mihin on ehkä totuttu".
– Täällä hengellisyys ilmenee vaikka siten, että ammuntaharjoituksen tauolla istutaan tulilla ja puhutaan vakavampiakin.
Virallisesti hän on rouva sotilaspastori.
Epäviralisesti hän kuvailee itseään "prikaatin ainoaksi korvanmuotoiseksi roskikseksi, jolle maksetaan kuuntelemisesta".
Juuri siinä hän tuntee olevansa omimmillaan.
– Minulla ei ole kristallipalloa, mutta sen tiedän, että osaan kuunnella ja kulkea rinnalla.
– Varuskunnassa elän samat hyvät ja huonot hetket, tunnen realiteetit ja talon arjen. Olen koko ajan seurakuntani keskellä. Siksi haluan tehdä papin työtä juuri täällä.
Huuhtanen on nelivuotiaan pojan äiti ja juuri eroamassa. Tuoreelle sinkulle on ehdotettu jo liittymistä Tinderiin.
Huuhtanen puistaa hymyillen päätään ajatukselle nettideittailusta.
– Sellaiseen olen liian vanha ja vanhoillinen. Siis jopa minä.
Sitten sotilaskodissa kuuluu taas sotilaspastorin hersyvä nauru.
– Olen sanonut, että mieluummin Pokémon Go'ta. Siinä pääsee monstereista eroon yhdellä näpäytyksellä.
-
Lapin Kansan 90-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kiersimme tapaamassa Lapin kansaa eri puolilla Lappia:
Milleniaali viihtyy nuotiolla ja näyttelyissä
Maitotilalla eletään lehmien rytmiin
Rekkaralli huristaa Veijo Wahlbergin korjaamon seinän vierestä: "Tässä ollaan liikepaikalla"
Toisen polven mainari kaivaa kultaa Kittilässä: "Olemme viihtyneet kaikin puolin"
Salim Bilen luki lapsena matkakirjan ihmeellisestä maasta – nyt hän tekee pizzoja Posiolla
Veikka Körkkö pelaa kahta lajia – ja myös kahden maan väreissä