Päivittyvä lista: Näissä pai­kois­sa on voinut al­tis­tua ko­ro­na­vi­ruk­sel­le Lapissa

Kolumni

Pi­ka­ruo­ka­lan myyjä pelasti rä­jäh­dys­her­kän lo­ma­het­ken ja nosti samalla suur­yri­tyk­sen mai­net­ta enemmän kuin mil­joo­nien mai­nos­kam­pan­jat

Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti Henri Anundi on kahden pienen lapsen isä, joka lepäilee rovaniemeläisessä mainostoimistossa arkisin.
Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti Henri Anundi on kahden pienen lapsen isä, joka lepäilee rovaniemeläisessä mainostoimistossa arkisin.

Kuuman aktiviteettipäivän jälkeinen nälkä, jano ja väsy on räjähdysherkkä yhdistelmä – puhumattakaan takapenkillä kököttävistä lapsista, jotka nauttivat samasta olotilasta. Oli siis edettävä määrätietoisesti ja ylläpidettävä positiivista ilmapiiriä kiristyvien hampaiden välistä.

Hiilihydraattia, suolaa, rasvaa ja sokeria oli saatava ensi tilassa. Selostin toimintasuunnitelman: isi ajaa pikaruokaketjun parkkipaikalle, jättää tuuletuksen päälle ja Hevisauruksen soimaan, käy tilaamassa ruuat ja palaa hetken kuluttua niiden kanssa autoon. Jälkkäriksi saadaan jätskit. Jaksetaanhan vielä hetki?

Koska en monikansallisissa muonaloissa juurikaan asioi, matkalla autosta tiskille psyykkasin itseäni tilaustapahtumaan: nyt tasaisen varma suoritus. Yleensä nimittäin minua reilusti nuorempi työntekijä vastaa jokaiseen tilaamaani tuotteeseen lisäkysymyksellä: ”Mikäjuomamikäkastike? Isommatranskalaisetvaiisompijuoma? Lelullavaijälkiruualla?” Vastaukseni alkavat aakkosten perukoilta: ”Öööööö… duodaduoda paa se jälkimmäinen.”

Tällä kertaa tiskin takana odotti pelastava enkeli. Keski-ikäinen, vahvaa paikallismurretta puhunut nainen näki epätoivoni jo ovelta ja otti tilanteen haltuun. Vaihtoehtoja ihmetellessäni hän tiedusteli tilannetta ja suositteli eväät. Tarvitsimme vain yhden lasten aterian, mutta hän tarjoutui pakkaamaan myös muut tenavien syötävät lasten laatikkoon, jotta molemmat takapenkkiläiset saisivat värikkään yllätyksen.

Tilauksen tehtyäni hän kehotti minua palaamaan lasten seuraksi autoon odottamaan, ja hän toisi purtavamme sinne. Kun näin kävi, hän ei ainoastaan ojentanut ruokasäkkiä, vaan asetteli sen huolellisesti vänkärin paikalle ja tälläsi pahvisen juomatelineen tarkasti jalkatilaan, jossa se ei varmasti kaatuisi. Huikkasi vielä lapsille heipat.

"Vaikka olisit vain pieni hammasratas megakoneessa, voit omana aitona itsenäsi tehdä toiselle paljon hyvää."

Työtään ylpeydellä ja ammattitaidolla tehnyt yksilö oli muutamassa minuutissa paitsi pelastanut minut potentiaaliselta hermoromahdukselta lomallani, nostanut globaalin suuryrityksen mainetta enemmän kuin miljoonien mainoskampanjat. Meidän perheelle ainakin.

Siinä kiteytyy kauniisti voima, mikä meidän jokaisen arkisessa toiminnassa piilee.

Vaikka olisit vain pieni hammasratas megakoneessa, voit omana aitona itsenäsi tehdä toiselle paljon hyvää. Kokemani jokapäiväisen tilanteen jyrkkä nousu posin puolelle saa minut vielä pari viikkoa myöhemmin hymyilemään. Vaikka jo vuolaasti kiitinkin, vielä syvä kumarrus sinne Leville – ja tsemppiä ruskasesonkiin.