Nuoria aikuisia jää eläkkeelle koko ajan enemmän. Ylen haastattelemien asiantuntijoiden mukaan elämään kuuluvista ikävistä tunteista on tehty sairaus. ”Ensin haetaan diagnoosi somessa ja sitten lääkäri vahvistaa sen”, sanovat ylilääkärit.
Some ja kasvatus ovat tärkeä syy diagnoosien lisääntymiseen, mutta on varmasti muitakin. Diagnoosien määrässä korostuu yksilökeskeisyyden kasvu ja elämään kuuluvien ikävien tunteiden mieltäminen sairaudeksi.
Kelan mukaan menetämme mielenterveysongelmien vuoksi lähes kuusi miljoonaa työpäivää vuodessa – kuin 26 000 työntekijää olisi vuoden poissa työstä. Tällä on erittäin suuri merkitys kansantalouteen. Työn tuottavuus menetetään, mutta kulut säilyvät.
”Minä, mun tunteet ja mun oikeudet”, tiivistää ilmiötä vakuutusylilääkäri. Mistä ilmiselvä itsekeskeisyyden lisääntyminen johtuu? Lapsia alettiin suojella, pitää pikkuprinsessoina ja -prinsseinä. Heitä suojeltiin pettymyksiltä, heille annettiin lisää päätösvaltaa ja heidät nostettiin jopa isovanhempiensa yläpuolelle. ”Lapsen etu” toistui puheissa, vaikka sen sisältöä ei aina määritelty.
Nyt nämä nuoret aikuiset joutuvat kohtaamaan todellisen elämän ja työelämän, johon kuuluu myös paljon vastuuta, ikäviä asioita, pettymyksiä, surua, epäoikeudenmukaisuutta, vaivaa ja tuskaa. Näin on aina ollut. Monilta puuttuvat valmiudet käsitellä vaikeuksia, koska heillä ei ole kokemusta siitä liiallisen suojaamisen takia. Heiltä puuttuu pettymysrokotus.
Onneksi oli myös vanhempia, jotka ”rokottivat” lapsensa pettymyksillä. MLL:n ”Lapset ensin” -slogan on tunnusomainen sanoitus tilanteelle, johon on jouduttu viimeisten vuosikymmenten kasvatusilmapiirin muutoksessa.
Helpoin tapa on marssia lääkärin puheille, kun työ ja työkaverit keljuttavat tai elämä kohtelee muuten kaltoin. Monille on kauhistus, ettei voi päättää itse. Moni lääkäri päätyy välttämään ikävän, jopa ammattitaidottoman lääkärin maineen. Pelkona voi olla oikeustoimilla uhkaaminen tai lääkäri haluaa muuten vaan vältellä konflikteja.
Lapsuuden kokemuksilla ja kasvatuksella on suuri merkitys siihen, miten lapsi kokee ja käsittelee vastoinkäymisiä. Nyt niitetään kasvatussatoa, joka on kylvetty 1970–1990-luvulla. Osa sadosta on menetetty, kun lasten oikeudet on nostettu velvollisuuksien yläpuolelle. Liian usein nuorella on eväinään vain minä, mun tunteet ja mun oikeudet.