Petokorvaukset ovat taas nousseet keskusteluun. Tutkin petovahinkoja 11 paliskunnassa (Hammastunturi, Ivalo, Käsivarsi, Muddusjärvi, Muotkatunturi, Näkkälä, Näätämö, Paistunturi, Pohjois-Salla, Salla ja Sallivaara) 2008–16. Ilmoitetuista petojen tappamista 15 246 porosta oli tarkastettu 1 025 (6,7 prosenttia). Tarkastetuista poroista eniten oli ilmoitettu ahman tappamiksi.
Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota 1957 alkaneen petokorvausjärjestelmän toimivuuteen paliskunnissa. Kuolleet porot tutkittiin ja tarvittaessa myös avattiin maastossa kuolinsyyn toteamiseksi. Porojen sukupuoli ja ikä tarkistettiin sarvien ja hampaiden avulla. Kunto todettiin lihaksiston häviämisen, poronselän okahaarakkeiden näkymisen ja tuntumisen perusteella. Tarkemmin 889 poron kunto määritettiin takasääriluun luuytimen rasvan värin, ominaisuuden ja kuivapainon perusteella.
Tarkastusten jälkeen petovahingoiksi hyväksyttiin yhteensä 747 vahinkoilmoitusta ja -tapausta (73 prosenttia). Tarkastuksissa yhteensä 278 eli lähes kolmannes ilmoitetuista petovahingoista jouduttiin tai olisi jouduttu hylkäämään.
Niistä ahmavahingoiksi oli ilmoitettu 18 siitosvaadinta, viisi siitosvasaa ja kolme siitoshirvasta. Kahta vaadinta tarjottiin korvattavaksi kaksi eri kertaa, ja kaksi porotarhassa kuollutta poroa oli rahdattu maastoon petokorvauksia varten. Kuusi ahman tappamaa vaadinta ja neljä vasaa muuttui tarkastuksissa kotkan tappamiksi.
Ilmoitettua petovahinkoa ja mahdollista petoa ei voitu aina varmuudella todeta vahinkopaikalla, sillä usein pororaato oli jo kovin syöty, vahinkopaikalta ei löytynyt verta, petojen jälkiä ei ollut paikalla, poron päätä ei löytynyt tai raato oli jo liian vanha.
Hyvässä tai kohtalaisessa kunnossa olleista poroista valtaosalla oli vielä yli 40 prosenttia luuydinrasvaa jäljellä. Huonokuntoisia ja nälkiintyneitä poroja oli yhteensä 15 prosenttia. Niillä oli tavallisesti vaaleanpunaista, muutamalla jo punaista rasvaa luuytimissä alle 40 prosenttia.
Nälkiintyneillä 37 poroilla luuydin oli punaista ja juoksevaa. Rasvaa oli enää alle 10 prosenttia. Selkäranka okahaarakkeineen oli selvästi näkyvissä 88 tutkitulla raadolla. Eniten huonokuntoisia ja nälkiintyneitä, lähinnä ahman tappamia poroja löytyi ruokintapaikoilta.
Kaikilla alueilla lisäruokintakaan ei pelastanut huonokuntoisia ja nälkiintyneitä poroja. Petojen, lähinnä ahmojen, aiheuttamia nälkiintyneiden porojen kuolemia voidaankin pitää näillä alueilla jo enemmän korvaavana kuin lisäkuolleisuutena.
Petovahinkojen korvausjärjestelmää voidaan pitää melko hyvänä ja toimivana, kunhan kaikki noudattaisivat sitä. Petovahingon tapahtumispäivästä ilmoittamiseen kului paliskunnissa keskimäärin kuusi vuorokautta, samoin ilmoituksesta tarkastuspäivään. Enimmillään aikaa tarkastukseen kului yli 20 vuorokautta.
Aikaa kului liian kauan varsinkin tunturialueella. Tämä haittasi ja vaikeutti jo luotettavien tarkastusten suorittamista.
Pohjoisimmissa paliskunnissa viivyttely osoittautui osin sovituksi, sillä pyrittiin estämään mahdolliset tarkistukset tietyillä alueilla ennen vahingon korvausilmoitusten jättämistä.
Kaikissa paliskunnissa poromiehet eivät käyttäneet maastossa liikkuessaan vielä heille toimitettujakaan GPS-laitteita eivätkä ilmoittaneet petovahinkojen tarkkoja paikkatietoja poroisännille ja viranomaisille. Vahinkopaikat katsottiin kartalta, ja ilmoitettiin suunnilleen. Petovahinkoja ei merkitty maastoon, niitä oli vaikea löytää. Täysin väärät koordinaatit oli annettu paliskunnissa 67 petovahinkopaikalle.
Pahimmat petovahinkoalueet paliskunnittain selvitettiin riistavahinkorekisterin avulla, mutta ajankohtaista tietoa petovahingoista ja apua maastotarkastuksiin siitä ei saatu. Tietoja paliskunnista saatiin ilmeisesti sovitusti vasta petokorvaushakemuksen jättämisen jälkeen.
Petovahingoista saatiin tietoa vain maaseutuelinkeinoviranomaisilta, joiden johdolla tai luvalla maastotarkastukset suoritettiin. Riistavahinkorekisteri antoi myöhemmin hyvää tilasto- ja karttatietoa vuosittain korvatuista petovahingoista paliskuntien alueille.
Kirjoittaja on filosofian tohtori, entinen porotutkija ja dosentti emeritus.