Kun eurovaaliäänestäjät löivät perussuomalaiset klassisella alakoukkusarjalla kanveesiin, yksi iskuista osui vaalivoittaja kokoomukseen. Neljän mepin pääministeripuolueessa joudutaankin miettimään juhlahumun keskellä sitä, millaisia sisäpoliittisia seuraamuksia hutilyönnillä tulee olemaan.
Seuraamuksitta tästä tuskin selvitään, tyrmäys oli niin totaalinen. Perussuomalaisten eurovaalikannatus puolittui viiden vuoden takaisesta. Puolue putosi kertaheitolla suuresta pieneksi päihittäen hädin tuskin takiaispuolueeksi ristimänsä rkp:n. Tavoitteena ollut kolmen mepin suora vaihtui yhdeksi parlamenttipaikaksi. Nöyryytystä täydensi persujen kestoinhokki Li Andersson (vas.), joka keräsi lähes 250 000 ääntä – reilut 100 000 enemmän kuin perussuomalaiset yhteensä.
Tältä pohjalta on selvää, että perussuomalaisille on edessään kriisipalaveri ja mahdollisesti linjan tarkastus. Se voi tietää ongelmia Orpon hallitukselle.
Vaikka eurovaaleissa valitaan jäsenet Euroopan parlamenttiin, vaalien kansallisilla tuloksilla on aina ollut vaikutusta myös jäsenmaiden sisä- eli käytännössä hallituspolitiikkaan.
Eurovaaliäänestäjän äänestyspäätökseen vaikuttavat monet asiat, joista vähäisin ei ole oman maan poliittinen tilanne – ilmiö on yleiseurooppalainen. Perussuomalaisten heikko tulos selittyykin osaltaan hallituksen harjoittamalla leikkauspolitiikalla. Vaikuttaa siltä, ettei se tyydytä huomattavaa osaa puolueen perinteisistä kannattajista.
Toki tämä on ollut nähtävissä jo aiemminkin gallupeissa. Perussuomalaisten kannatus on laskenut koko kevään ajan.
Sen sijaan kokoomuksen kannattajat tuntuvat olevan varsin tyytyväisiä hallituksen politiikkaan. Selkeä ykköspaikka eurovaalissa on tästä tuorein todiste.
Vaalivoitto oli Petteri Orpolle jo kuudes putkeen. Kokoomuksen voittoputki eurovaaleissa on vieläkin pidempi. Puolue on ollut ykkönen jokaisessa EU-vaalissa vuodesta 1999 lähtien. Vastaavasti perussuomalaiset teki heikoimman eurovaalituloksensa sitten vuoden 2004, jolloin se oli vielä pienpuolue.
Eurovaaliromahdus on henkilökohtainen nöyryytys perussuomalaisten puheenjohtajalle, valtiovarainministeri Riikka Purralle, joka on esiintynyt hallituksen leikkauslinjan yhtenä arkkitehtinä ja viimeisenä lukkona.
Aika näyttää, onko roolisuoritukseen tulossa muutosta. Tilanne on puolueelle vaikea, sillä hallituksen päätöksissä peruuttaminenkaan ei olisi välttämättä hyvä ratkaisu. Kun on päättänyt näytellä ylimielistä kovista, empaattiseksi pehmoksi heittäytyminen kesken näytelmän on vaikeaa – se voisi viedä uskottavuuden rippeetkin.
Seuraava haaste perussuomalaisilla on edessään jo ensi keväänä, jolloin järjestetään kunta- ja aluevaalit. Murskatappio niissä veisi muiden kriiseistä elävän puolueen kriisin partaalle. Jotain radikaalia on pakko tehdä ja pian, mutta mitä?
Oman mausteensa hallituksen ongelmiin tuo rkp, joka kokoontuu tulevana viikonloppuna valitsemaan puolueelle uutta puheenjohtajaa europarlamenttiin siirtyvän Anna-Maja Henrikssonin tilalle. Johtajan vaihto kesken hallituskauden on aina riski, mutta tässä tapauksessa pahin karikko on jo vältetty, kun rkp onnistui – vastoin ennusteita – säilyttämään meppipaikkansa. Jos se olisi mennyt, rkp olisi nyt samassa pattitilanteessa kuin perussuomalaiset.
Perussuomalaisten joukossa toivotaan nyt joukolla sitä, että kansan unohtaa eurovaalituloksen mahdollisimman nopeasti. Näin yleensä tapahtuukin, sillä kyseessä on valtakunnan epäsuosituin vaali, joka houkuttaa uurnille reilusti alle puolet äänioikeutetuista. Jos kaikki menee kuten ennen, syksyyn mennessä mepit ovat kadonneet 720 kollegansa sekaan, eikä juuri kukaan enää muista, keitä europarlamenttiin tuli valituksi. Paitsi, ettei näin välttämättä käy tällä kertaa, jos Purran puolueen alamäki jatkuu myös kansallisella galluprintamalla.