Hallituksen kehysriihessä lyötiin viimeinen niitti Länsi-Pohjan keskussairaalan perustoimintojen supistamiseen.
Ruotsinkielisten alueiden pienet sairaalat saivat jäädä. Rkp sai lobattua kielivähemmistöön vedoten sairaaloillensa jatkoaikaa. Kemin sairaala sai kylmää kyytiä, vaikka alueemme sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.) on piikkipaikalla päätöksenteossa.
Kehnoa edunvalvontaa, sanoisin. Siinä eivät painaneet mitään Lapin pitkät etäisyydet ja teollisuuskeskittymät, vaan punakynä heilahti meille epäedulliseen suuntaan.
Perussuomalaiset pääsi hillotolpille bensan alennuslupauksilla. Sekin lupaus syötiin ensi metreillä hallituksessa. Onneksi saatiin itäraja laitettua kiinni, sentään jotain lupauksista saatiin pidettyä, vaikka se ei alkuun ollut edes varsinaisesti vaalilupauslistalla. Lupaus koski maahanmuuttajia, ei hybridivaikuttamista.
Toki ymmärrän, että ikäviä päätöksiä pitää tehdä, mutta sitä en, ettei edes oman alueen palveluista pidetä huolta. Ei, vaikka erittäin järkeviä perusteluita on pilvin pimein.
On surkuhupaisaa katsoa persujen eduskuntapuheita, kun se oli vielä oppositiossa. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Veikkaan, että selityksien sanakirjasta loppuvat heillä vielä sivut ennen kuin hallituskausi on päästy maaliin – jos päästään.
Kuka pettikään äänestäjät? Ei ainakaan kepu!