Kävin Martin Pilkissä juttukeikalla ensimmäisen kerran yhdeksän vuotta sitten. Aloitin kuvaamalla ja jututtamalla supersöpöjä ensikertalaisia pikkupilkkijöitä ja ihmettelin, miksi lapset oli eristetty varsinaiselta kisa-alueelta omaan aitaukseensa.

Varsinaiselle pilkkipaikalle siirtyessäni en enää ihmetellyt. Moni oli nauttinut muustakin kuin kevätauringosta. Iloisen pikkusievän sijaan osa pilkkijöistä oli kaatokännissä. Järjestyshenkilöistä huolimatta tunsin oloni turvattomaksi.